Lauantaina oli Joensuussa erkkari ja kun sinne matka oli varsin kiitettävä, niin menin jo perjantaina Keuruulle. Käytiin tekemässä jälkitreenit Piitullekin samalla kun nuo voi koirat vanhenteli omia jälkiänsä :) Tein n. 500m jäljen kangasmetsää/ taimikkoiseen maastoon, missä aika matala kasvillisuus. Jana n.6m ja lähtö oikealle. Kulmia neljä mistä kolme oikealle. Yksi varmaan n. 200m suorakin siihen taisi mahtua ja kuusi käppiä. Ensimmäinen ja viimeinen käppi ainoastaan merkitty ja vanheni noin 1.5h. Piitussa oli virtaa kiitettävästi, kun Juhannus oltiin oltu hoidossa ja koko sen jälkeisen viikon emäntä kuumeessa, niin ei tullut paljoa harrasteltua.

Lähetin viistosti jäljelle ja Piitu lähti vielä viistommin etenemään, mutta menipä oikeaan suuntaan jälkeä heti kun löysi. Jäljestys oli hyvää heti alusta saakka ja eka käppi oli jo n. 30m, minkä löysi hyvin ja toi. Miia kehotti antamaan lisää hihnaa, kun peesasin heti parissa metrissä. Nyt jatkettiin n. 3-6m hihnalla. Peltojälki oli kyllä kummasti tehnyt tehtävänsä ja ajo pysyi nyt pidemmästä hihnasta huolimatta keskittyneenä ja ne pyrähdykset ei olleet enää kuin metrin kahden mittaisia, eikä siksakkia ollut yhtään :) Ensimmäisestä kulmasta kuitenkin ajoi ohi, eikä tahtonut millään löytää sitä. Mitähän siinä olisi pyöritty varmaan pari kolme minuuttia. Tässä näkyi nyt se pidempi hihna, kun pääsi kuitenkin vauhdissa menemään yli ja sitten nopeasti yritti hakea taimikossa uudestaan sivulta jälkeä, kohta oltiin ihan solmussa narujen kanssa jne jne :) Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, jälki löytyi ja kyllä sen on opittava ne löytämään itsenäisesti muutenkin, ilman että jarrutan menoa. Sen jälkeen ajo tarkentui ja loput kulmat ja kepit menikin vallan mallikkaasti. Viimeiselle käpille tullessa jälki meni tien varressa ja tietä pitki tullut treenikaveri lastenvaunujen kanssa sai ajatukset vähän karkaamaan jäljestyksestä :) Ajoi viimeisen käpin yli, vaikka ilmeisesti haistoikin sen. Kutsuin takaisin ja nyt kun lähetin, niin nosti käpin hyvin. Vähän ikävä loppu muuten tosi hyvin menneelle jäljelle.

Hyvin jaksoi näin pitkänkin jäljen ajaa loppuun saakka, taisipa olla pisin tähän saakka. Mukavinta oli nähdä jäljenajon rauhoittuneen huomattavasti peltojälkien jälkeen. Ei ollut sellaista säheltämistä ja ryntäilyä, vaikka virtaa olikin reilusti :) Oli hyvin jäljen päällä koko ajan. Nyt vaan jälkeä ja lisää jälkeä ja koitetaan saada sitä janaa jollekin mallille.