Veljen tyttö Sini 9v halusi käydä tekemässä meille jäljen ja mikäs siinä :) Noh, vaikeustasoa ainakin tuli kiitettävästi neljällä kulmalla ja mikään suora ei ollut 50m pitkä ja yksi taisi olla vajaa kymmenen. Kylvetylle pellolle jälleen ja n. 40min ehti vanheta. Kova sivutuuli. Kuusi käppiä, jotka tosin itse poimein, eli omakin haju oli niissä mukana.

Lähtö meni taas ihan hulinaksi, huokaus... virtaa liikaa. Täytyy jotain nyt miettiä tähän, kun harmittaa tuo pyöriminen. Sitten kun vähän matkaa saa ajettua jälkeä, niin todella tarkka ja keskittynyt, mutta tuo alku... Noh, löysi jäljen lopulta ja lähti jopa heti oikeaan suuntaan, sivutuuli ilmeisesti sekotti kovasti kun teki todella paljon ztaa siinä, mutta kun tultiin metsän suojaan niin ajo parani huomattavasti. Ensimmäinen kulma oli oikealle ja se missä suora seuraavaan kulmaan oikealle oli alta 10m joten se vähän oikaistiin ja siihen jäi yksi käppikin, tai siihen alkuun, ihan varma ei minun jäljentekijäni ollut :). Muut käpit sitten nostikin todella hienosti ja toi mulle, yhtä lukuunottamatta, minkä tuumasi ajaa ohi,  tai nyt kun tarkemmin mietti, niin koukkasi siitä reilusti sivusta ohi, mutta sai sitten pikaisesti hajun tuulen alapuolelta, mutta olin jo ehtinyt pysäyttää, eli olisi ehkä saanut sen hajun ja nostanut ilman sitäkin pysäytystä. Aina ei ajatus seuraa tekojen mukana.

Loppua kohti paremmin meni jälleen. Nyt oli kyllä virtaa liikaakin ja kun vielä Piitu näki jäljen teon vähän aikaisemmin, niin alku oli ihan hulinaa. Mutta onneksi se loppu meni hyvin ja ne kaksi viimeistä kulmaakin alle parin metrin tarkistuksilla. Enpä minä tätä erikoisjäljelle tavoittele, joten en viitsi edes puuttua noihin isoihin tarkisteluihin. Tuntuu itse tajuavan kun keskittyy paremmin, että sitä kadonnutta jälkeä ei tarvi rynniä etsimään, vaan kaikessa rauhassa siitä läheltä :)