sunnuntai, 19. elokuu 2007
Se eka jälki tauon jälkeen ei sitten ollutkaan mikään helpoimmasta
päästä... Uusi paikka ja kun oltiin eräilemässä Teemun kanssa, niin
sain vapaaehtoisen jäljentekijän itselleni :) Mutta mutta, se
etäisyydestä hyvältä näyttänyt maasto olikin kalliota, kielekkeitä,
avokalliota, suota yms yms yms kivaa. Jälki oli n. 300m ehkä pitkä ja
erittäin mutkikas ja haastavassa maastossa siis. Siihen nähden meni
todella hienosti sillä kuudesta käpistä nousi kolme ja lopussa ollut
ruokapussikin löytyi. Mitään hajua siitä, kuinka monta kulmaa siinä
oli, ei ole, mutta monta ;) Yksi käppi jäi ainakin kohtaan, missä Teemu
oli kaatunut ja taskussa ollut ruokapussi oli revennyt auki ja
valuttanut pitkän matkaa mehuja sammalikolle,... mitä Piitu vähän
nuoleskeli matkan varrella. Annoin Piitun mennä ihan reilulla narulla
ja yritin pysyä kaukana perässä sotkimasta jälkiä. Hienosti Piitu
askeleita seurasikin, sillä sammaleessa ne näki itsekin paikoitellen.
Huomenna taidan käydä tekemässä takuusuoran jäljen helpompaan paikkaan
ja jospa merkkaisi käpit varmuuden vuoksi, ettei ala jättämään. Lämmin
kiitos Teemulle ja toiv uskallat tästä traumaattisesta kokemuksesta
selvittyäsi tehdä joskus uudemmankin kerran jälkiä meille ;)
Kommentit