Se eka jälki tauon jälkeen ei sitten ollutkaan mikään helpoimmasta päästä... Uusi paikka ja kun oltiin eräilemässä Teemun kanssa, niin sain vapaaehtoisen jäljentekijän itselleni :) Mutta mutta, se etäisyydestä hyvältä näyttänyt maasto olikin kalliota, kielekkeitä, avokalliota, suota yms yms yms kivaa. Jälki oli n. 300m ehkä pitkä ja erittäin mutkikas ja haastavassa maastossa siis. Siihen nähden meni todella hienosti sillä kuudesta käpistä nousi kolme ja lopussa ollut ruokapussikin löytyi. Mitään hajua siitä, kuinka monta kulmaa siinä oli, ei ole, mutta monta ;) Yksi käppi jäi ainakin kohtaan, missä Teemu oli kaatunut ja taskussa ollut ruokapussi oli revennyt auki ja valuttanut pitkän matkaa mehuja sammalikolle,... mitä Piitu vähän nuoleskeli matkan varrella. Annoin Piitun mennä ihan reilulla narulla ja yritin pysyä kaukana perässä sotkimasta jälkiä. Hienosti Piitu askeleita seurasikin, sillä sammaleessa ne näki itsekin paikoitellen.

Huomenna taidan käydä tekemässä takuusuoran jäljen helpompaan paikkaan ja jospa merkkaisi käpit varmuuden vuoksi, ettei ala jättämään. Lämmin kiitos Teemulle ja toiv uskallat tästä traumaattisesta kokemuksesta selvittyäsi tehdä joskus uudemmankin kerran jälkiä meille ;)