Noh, jos tulee ongelmia, niin tilaisuudet pitää käyttää hyväksi ;) Sain vapaan viikonlopun yllättäen ja soittelin Ilmajoelle päin ja kas, oli tullut peruutuspaikkaa Kati ja Samu Mäntyniemen oppiin IKKJ:n pitämälle tokoleirille.

Tänään ei ehditty vielä ruutuun paneutua, vaan käsittellään sitä huomenna. Tehtiin paikalla olot, seuraaminen ja luoksetulo. Olin voi ja evl ryhmässä heilumassa mukana, joten niiden mukaan liikkeet. Paikalla olo meni Piitulta varsin mallikkaasti neljällä minuutilla minun ollessa piilossa, eikä siihen ollut paljon kommentoitavaa. Oli jopa varsin rauhallinen koko paikallaolon ajan, mitä nyt vähän ohi ajavia autoja, juoksevia koiria ja Katia katsoi kun teki evl koirille häiriökävelyä(myös piitun vierestä käveli), eli häiriöitä oli varsin kiitettävästi. Maahan meni nopeasti ja ylös nousi nopeasti. Jospa se siitä ;)

Seuraamisessa kiinnitettiin huomiota perusasentoihin ja niihin käännöksiin, mitkä meillä tahtoo olla vieläkin aika kankeita, takapää ei toimi niinkuin se voisi. Ei voi sanoa muuta kuin että lamppu syttyi mun päässäni ja taavi tantero olen kyllä taas ollut. Tajusin nimittäin etten ole treenannut seuraa käskyllä varsinaisesti sivulla olemisen asentoa. Sivu käskyllä kyllä takapää toimii ja menee oikealle paikalle hienosti(mitä nyt vähän pompahtelee joskus... lähes aina :) Eli jos seuraamisen yhteydessäkin olen treenannnut noita perusasentoja, niin se käsky on ollut sivu sitten kun olen korjauttanut, ei seuraa... Eli nyt vain samaa treeniä seuraa komennolle ja se oikea paikka opetellaan siinäkin. Käännöksiä pysäytyksillä lisää ja myös etäämmältä seuraa käskyjä milloin pitää hakeutua siihen oikealle paikalle. Toisaalta voisi miettiä, että muuttaisiko koko seuraa käskyn pelkäksi sivuksi, mutta toisaalta se vietinnousu mikä siitä käskystä tulee verraten sivu käskyyn, niin ei varmaan kannata sekään... Piippaamiseen, mitä on alennut tulemaan sivulle pyydettäessä, pitäisi kanssa aleta puuttumaan nyt enemmissä määrin. Ongelmana vain se, että kuinka sen saan korjattua kun toistoja lisäämällä paineistuu vain lisää ja ääni kasvaa. Muissa tilanteissa ei puolestaan piippiä tuosta irtoa (eli jotenkin olen tuon sille opettanut tuossa tilanteessa), että pääsisi opettamaan hiljaa käskyä, yms... mutta täytyy vaan koittaa ottaa uusintaa ja rauhoittaa tilannetta niin monta kertaa että alkaa saamaan äänettömiä suorituksia.

Luoksetuloa kanssa kerittiin ottaa. Se liikehän on meillä käytännössä vielä kesken, vaikka tuo avo jo suoritettiinkin, mutta silti. Näkyy epävarmuutena piitulla, ei ole aivan varma että mitä siltä halutaan ja sen vuoksi tuota hidastelua ja kyttäämistä. Ohjeeksi vain palata takaisin päin, harjoitella sitä nopeaa pysähdystä muussa yhteydessä, esim apuohjaajan kanssa, miltä palkka lentää takapuolella. Toinen mun mielestä hyvä neuvo oli ihan reilusti pidentää luoksetulomatkaa, että pääsee ihan kunnolla vauhtiin ennen kuin pysäyttää. Tuo voin matka on niin lyhyt, etteihän tuo ehdi ottaa kuin pari hassua askelta ennen jokaista pysäytystä ja paha sillä matkalla on oppia kunnolla spurttaamaan. Eli vaatia se kunnon nopeus sieltä tule käskyllä ennen kuin pysäyttää.

Ihan hyvä mieli jäi tuolta, toisaalta paljon tuli sellaista pilkunviilaustokotietouttakin, mikä nyt ei ehkä minun tavoitteitani varten ole tarpeellista, mutta riittääpä meillä näitä isojakin ongelmia ;) Huomenna on pitkä päivä edessä ja katsotaan jos saisi hyviä vinkkejä tuohon ruutuun ja tunnariin. Piitu oli muuten itse laupeus tuolla. Koirat oli suurimman osan aikaa ihan irrallaan siinä mukana (eivät tietty saaneet leikkiä yms.) Pysyi vierellä ja letkotteli väliajat tyytyväisenä vieressä. Kaikki ihmiset kävi moikkaamassa, eikä tainnu keltään evätä rapsutuksiakaan. Mukava kyllä nähdä tätä muutosta tuossa, ikä tuo itsevarmuutta lisää.