Tein nyt aika vaikeaan maastoon jäljen. Vaihtelevasti sammalta, hakkuu aukeaa, ojan ylityksiä ja korkeaa suopursukkoa. Mittaakin se n. 600m. (Aikomus oli tehdä lyhempi, mutta onnistuin eksymään... :) Lähtö oikealle ja jana selvässä metsässä, mittaa n. 25m. Vanheni tunnin, suoria kulmia oli viisi ja muutamia mutkitteluita kun oli aika vaikeakulkuista. Eli kunnon testi tuli tästä ennen kisaa. Huomenna vielä lyhyt ja helppo tsemppi jälki.

Lähetys meni hyvin, tosin tuuli toi vähän sivusta hajuja ja lähti kaartamaan ensimmäisellä lähetyksellä vasemmalle. Otin uuden lähetyksen n. 15m jäljestä ja nyt meni suoraan jäljelle asti ja bongasi sen todella hyvin. Pientä tarkistusta lukuun ottamatta lähti nyt oikeaan suuntaan heti, vaikka jälki lähtikin myötätuuleen päin! Tästä olin kyllä iloinen, kun melkein aina lähtee tuuleen päin jäljelle, oli sitten taka tai oikea suunta. Isoin ongelma on vain itsellä pysyä perässä... taas liina karkasi käsistä... Alkumatka sujui tosi hyvin, käpit löytyi ja tuotiin iloisesti ja kulmat mentiin tosi hienosti molempiin suuntiin ajon ollessa tosi tarkkaa matalassa kasvillisuudessa.. n. 250m kohdalla tuli sitten iso hukka. Tässä alkoi se suopursukko mitä jatkuikin koko loppu matkan. (uusi maasto ja olis kyllä ehdottomasti pitänyt tehdä jälki toisin päin...) Siinä mentiin sitten jonkin aikaa ristiin rastiin ja ihmeteltiin vähän aikaa jotain linnunpesää puussakin!!! Noh, pieni jatketaan vihjailu sai Piitun aika pian etsimään jäljen ja ajo jatkui tuoreella jäljellä ja korkeassa kasvustossa nopeasti ja välillä poukkoillen. Yksi käppi jäi tähän hukka kohtaan. Seuraavat kaksi olin merkannut ja näillä kävi sitten niin, että Piitu merkkasi nämä minun merkit puusta, nenä nousi ylös ja katseli vain merkkiä puussa, eikä sitten tuumannut millään löytää siitä vierestä maasta. Eli siis jouduin pysäyttämään ja odottamaan hetken molemmissa. Nyt kun miettii niin olisi pitänyt vain jatkaa ajoa kun ei selvästikään saanut käpeistä hajua vaan pelkästään noista merkeistä... Viimeisen käpin yritin jättää helppoon kohtaan ja hyvin se sitten löytyikin. Muutama metri sitä ennen tosin kävi vähän juomassa viereisestä ojasta kun jälki meni ojan vartta pitkin... Eli vähän herpaantui tuo ajo loppua kohti. Tuo suopursukko on ollut aina vaikeaa ja täytyy vain toivoa ettei kisaan sitä tulisi kovin paljoa. Kaikki pusikot ja hakkuu aukeat kyllä pelaa, mutta tuossa korkeassa kasvustossa ajo harhailee ja käpit tahtoo jäädä kun nenä on ylhäällä.

Kävis vielä huomenna tekemässä lyhyen ja helpon tsemppi jäljen ja käpeistä ihan super hyper palkkaa sitten että motivaatio pysyis niihin, kun nyt tuli källittyä tuota ihan kunnolla.