tiistai, 13. toukokuu 2008
Viikon varrelta ja voi tuota luonnon ihanuutta
Sitten,.. mulla on ollut suoraansanoen traumaattinen viikko... lenkkeilyn suhteen. Me taidetaan pysyä poissa noista metsistä seuraavaan talveen asti... tai lenkkeillään visusti narussa ja pyörän vieressä tai... jotain. Viime viikolla lenkillä ollessani Piitu löysi ensimmäisen kerran sisäisen hirvikoiransa. Ihmettelin että mitä se kiertää yhtä puskaa ympäri,... huusin Piitua ja samalla näkyy joku ISO ruskea vilahdus ja sinne katoaa koira perässä eikä kuulu eikä näy... Meikä huutaa kurkku suorana koiraa takaisin nähden jo kaikki kauhukuvat mielessäni... ja sieltähän se tulee kieli vyön alla takaisin jonkun ajan päästä grrrrrr... Lenkki jatkuu onnellisesti puhelimeen pälättäen kauhukokemustani selostaen ja vähän päästä maa lähtee mun jalan alta luikertelemaan... Maria lentää kiljuvana kanakuvitelmana hyvän pyrähdyksen tajuttuaan juuri väistettyään viime tipassa käärmeen :-O Ei kösses että tuumasin saada sydänkohtauksen. Mutta ei siinä vielä kaikki... Hetken päästä Piitu taas jossain puskassa tanssii, huudan sen pois ja onneksi tottelee tällä kertaa, sillä toinen käärmehän se siellä oli kaula pitkällä! Tämän jälkeen sitten sydän kurkussa koira kiinni ja kiltisti narulenkkiä kotia asti peläten että puriko se tuota :( Nuo oli nimittäin kyitä... isoja paksuja sahalaitaisia kyitä molemmat yyyyygh. Siitä selvittiin onneksi säikähdyksellä eikä eläinlääkärinreissuja tarvittu. Noh, tänään vasta uskaltauduin uudestaan lenkille tuohon toiselle puolelle. Metsän rajassa Piitu pongaa jäniksen ja lähtee jahtaamaan sitä ja taas Maria huutaa kurkku suorana,... eikä mitään vastakaikua. Jänis oli vissiin jotenkin sairas koska jäi juoksemaan ihan hissukseen pienelle alueelle tehden vaan paljon mutkia ja Piitu pomppi perässä iloisena uudesta juoksukaveristansa eikä edes yrittänyt ottaa kiinni... Noh minäpä sitten tästä (siis piitun kuuroudesta :) tuivaantuneena lähden huutaen juoksemaan parivaljakkoa kohden ja kuinka ollakkaan saan ne kiinni! tai siis Piitun sen perskarvoista, pupun annoin mennä :D Mahtoi siinä naapurilla olla naurussa pidättämistä tuossa näyssä.. Jänis, koira ja meikä juoksee pellolla peräkanaa kovilla äänitehosteilla varustettuna... ja minä olen se joka saa jotain kiinni... huokaus. Maria The Hunter! Että tällaista täällä maalla :)
Kommentit