Iloinen viikonloppu takana Keuruun Isossa Kirjassa muiden kohtalotovereiden seurassa ;) Ja mitähän kaikkea sitä ehdittiinkään...

Meidän päivä alkoi lauantaina esineruudulla jälkien vanhenemista odotellessa. 20x50 kaistale missä kolme esinettä. Ensimmäiset kaksi tuli kahdella pistolla, olivat aika edessä ja Piitu sai kyllä hienosti niistä hajut nostettua kovasta vauhdista huolimatta. Meinasin että liian hyvinhän se meni ja nostetaan  nyt vielä se kolmaskin sitten ja... Siinä sitten läheteltiin varmaan 10 kertaa koiraa mikä ei edennyt 20m syvemmälle aluetta ei sitten millään. Lopulta Ismo otti Piitun ja kävi näyttämässä esinettä sille minkä jälkeen lähetys lopulta onnistui. Joku ihme homma siinä tuli eikä vaan irronnut. Toivottavasti ei jää tavaksi. Taidetaan pari treeniä ottaa tyylillä kolme esinettä takarajalla...

Meidän jälki oli Ismon tallaama reilu voittajaluokan mittainen ja vanhenikin pari tuntia. Jana n. 30m minkä eteni hyvin, tosin nosti takajäljen. Kutsuin takaisin janalle ja lähetin oikeaan suuntaan. Alkumatka meni kerrassaan hienosti ja selvitettiin niin piikit kuin hatutkin vallan mainiosti. Ensimmäinen pahempi hukka tuli vasempaan menevällä piikillä, mistä Piitu ajoi yli ja lähti etsimään oikealta jälkeä, mun päästettyä irti ehtikin aika ison lenkin juoksemaan. Jälki kuitenkin onnellisesti löytyi ja ajo jatkui jälleen ihan hienosti. Nelos käpin jälkeen oli todella pitkä tyhjä pätkä ja kun oltiin jo reilu kilometri jälkeä ajettu, niin pieni lopahdus keskittymisessä alkoi näkyä ja siinä sitten päädyttiinkin yhden kulman yli ajettuamme ihmettelemään että minne se orava oli mennyt--- Ismo käveli perässä jälkeä ja pitikin vaan sille ihmetellä  ettet varmaan tuonne puuhun ole kiivennyt :) Noh, kielto ja kehotus jatkaa jäljen ajoa tuotti tulosta ja Piitu pongasikin jäljen aika nopsaan ja pian nousi vitos käppi palkaksi tuosta jatkamisesta. Kuutos käpille vielä pätkä, mistä ajoi yli harmittavasti ja jouduin pysähtymään ja pyytämään takaisin ja nousihan se sitten. (tän takia mulla on aina se varakäppi siellä jäljellä) Kaiken kaikkiaan hyvä jälki ja saatiin mahdutettua sille niitä Rauman kallioitakin matkalle. Kaikki käpit nousi tuota viimeisen yli ajamista lukuun ottamatta. Isoin ero ehkä tähän ja Rauman jälkeen oli se että nyt yritin koko matkan pitää Piitun hyvällä tuntumalla enkä päästänyt liinaa ihan loppuun saakka tai koiraa vapaaksi tekemään pikku pyrähtelyitänsä (loppumatkasta tosin pätkittäin pääsi kun en VAAN jaksanut pysyä perässä!!! ja heti tuli hukkia sitten...) Treeniä vaan lissää ja molemmille! :)

Kiitokset vielä Ismolle jäljen tallauksista ja ruutuiluista! :D