Kävin tänään aamusesta (joo 11 on aamua vielä:) tekeen jäljen + alkuun janatreenipätkän. Vanheni reilun pari tuntia. Ekana janatreeni. Janalla n. 30m mittaa ja oikealle lähtö. Ajattelin päästää Piitun irti taas pitkästä aikaa, kun on tullut vähän tökkimistä tuossa janalla, että sais edetä rauhassa. Jälki käskystä painoi valehtelematta 100m aivan täysiä eteenpäin :D ja samaa vauhtia takas! Arvatenkin uusi lähetys vähän eri kohdasta ja nytten paremmin pongattiin se jälkikin ja jopa oikeaan suuntaan.

Varsinaisen jäljen jana meni nytten paljon keskittyneemmin ja rauhallisemmin, eteni kuitenkin hyvin. Takajäljen otti siitä tosin. Jäljelle päästiin ja ekan käpin yli tuumasi ajaa. Otin tuossa vielä takaisin ja käskin etsimään kepin ja siitä ihan super palkka. Tämän jälkeen en sitten Piitun hommiin enää puuttunutkaan ja jäin ihan perämieheksi. On tullut viime jäljillä ehkä vähän liikaa holhottua tuota Piitun ajoa ja näkyi nyt sitten tuolla pieleen menneell kisajäljellä, että tuli kyselemään sitten apuja... joten nyt vaan siis kävellen perässä. Jäljen olin tehnyt ihan tuhannen söherölle, etten tosiaankaan tiennyt missä menee ja missä käpit on, tuota ekaa lukuunottamatta :) kuin ehkä muutaman pikku kohdan jne... Noh, Jälkeä siis ajettiin pätkän matkaa ja sitten sitä hukkailtiin. Jostain Piitu sai ilmavainulla hajun seuraavasta käpistä ja se mentiin nostamaan. Tämän jälkeen neiti kuljetti mua varmaan sen 100m taas ihan ihme suuntaan (tiesin että jälki ei siellä oo ainakaan) perässä vaan, kun ei mikään hirvenjälkikään näkynyt olevan. Piitu kävi sitten kakkimassa siellä ja hetken mietittyään palattiin samaa reittiä pitkin tuohon käpin löytö paikalle ja jatkettiin matkaa! :D Ei voinut kun nauraa! Eihän siihen jäljelle tietty voi paskomaan ruveta... vai miten se meni... Noh tämän jälkeen ajettiin pitkän matkaa jälkeä todella tarkasti. Tein jopa yhteen tien ylitykseen jäynän, eli kulman tien reunaan ja kävelin soratietä n. 15m ja siitä kulma metsään. Tämänkin jäljesti tosi tarkasti läpi. Käpit nousi myös tältä väliltä. Sitten vähän ennen loppua tuli pahempi hukka taas käpin jälkeen. Piitu haeskeli aikansa, pysähty jo seisomaan mun viereen pitkäksi aikaa ja sitten ilman sen kummempaa lisäkäskyä lähti jäljestämään uudestaan pätkää mistä jo oltiin menty, takaisin siihen kohtaan missä jäljen hukkasi, löysi siitä jäljen uudestaan ja niin päästiin loppupätkä menemään ja viimeiselle käpille :) Oli se kovin fiksu!

Tarinan opetus... Luota tuohon koiraan vaan... Kyllä se jäljen selvittää, vaikka sitten muutaman mutkan kautta :) Yksi käppi jäi vain metsään ja mittaa oli kilometrin verran. Hieman ehkä neitin juoksullakin voi olla osuutta näin suureen häröilymäärään... mutta silti. Täytyy nyt tehdä tuolle oikeasti haastavia jälkiä, koska tuntuu tarkentavan ajamista huomattavasti. Tullut ajettua loppupeleissä tosi simppeleitä jälkiä tuolla ja selkeästi tylsistyy noissa pitkissä suorissa ja herpaantuu tuo ajo, minkä jälkeen Piitusta on paljon hauskempaa etsiä sitä jälkeä uudestaan. Käpin jälkeen tuntuu kans tulevan noita hukkia, joten pitää koittaa epäsäännöllistää lisää noita käpin paikkoja. Palkkauksessa kehuin ihan ylettömästi ja pidin ihan kunnon silittelytuokiot. Tuli vain mieleen että ehkä tuolle jäljeltä olisi järkevämpi tuollainen laumaviettiin vetoava palkka,.. (nähtyäni hakumetsässä yhdellä koiralla melkoisen muutoksen käytöksessä)  kuin mikään riehuminen, kun se vain vie keskittymistä entisestään... tai makupalatkaan tuolle lopuksi ole kovin tärkeitä. Eipä tuon kokeilemiseen paljoa vaadita :) makupalojen lisäksi. Mukava sitä koiraa on metsässä halailla!