Työkeikka toi meidät tänne etelään melkein kahdeksi viikoksi. Asutaan Vantaalla pikku yksiössä minä ukkokulta ja kaksi karvaista. Nikille tämä on ollut melkoinen kokemus ja multa vaatinut aimo annokesen henkistä lujuutta :) Neiti ei todellakaan ole mikään ihanteellisin kaupunkipuudeli. Kaikkea outoa kytätään ja mielellään pöhistään sille ja päälle päin vaan. Häntä pystyssä patsastellaan kaikelle. Onneksi kuitenkin ihmisiä kohtaan on vielä sosiaalinen ja lähinnä pussaisi hengiltä vieraat kun lähemmäs pääsee, mutta koiria kohtaan ollaan sitten pahempia. Ensimmäisten päivien hyvällä/nakilla ohi menetelmien todettua olevan ihan yhtä turhan kanssa jälkeen olen nyt ottanut sitten totaalinen hallinta pienestä pitäen mentaliteetin käyttöön. Ihmiset, koirat yms omituiset hökötykset ja härpäkkeet ohitetaan sivulla kävellen tai odotetaan vieressä istuen että vastaantulija menee ohi. Vahtimisen hoidan minä ja vain minä.  Jos yrittää kytätä, pöhistä jollekin, niin kutsun vierelle ja siihen istumaan kontaktiin. Ja tuo on ehdoton, jos ei ekasta kutsusta tulla, niin sitte on helv...ti irti. Tämä on jo tuntunut tuottavan tulosta ja kolmen päivän kokemuksen jälkeen ollaan jo kohtuullisella tasolla asian suhteen. Katsotaan kuinka jatkuu. Melkoisia turpakäräjiä neidin kanssa on asiasta käyty läpi ja paheksuntaa varmasti kerätty, mutta ei tähän ihan mitkään oo nyt kiltti ja tottele soosoot tehoa, niin pahuksen kovapäinen :) Toisaalta hyväkin, ei ole moksiskaan sen puoleen kun matka jatkuu. Saa nähdä onko tässä menetelmässä järkeä, mutta ei oikein voi vaan odottaa että menisi ohikaan kun on aika porsas ja tuntu että vahvistaa vain käytöstä kun ekat päivät pääsi rähisemaan ja katseli sitte ylpeänä kun sai "ajettua" vastaantulijat pois... että näin. Ei se nyt siis ihan kaikelle onneksi rähise, vallankaan ihmisille, mutta varsinkin pimeällä kaikki yksittäiset liikkujat kelpais kohteiksi. 

Hampaiden vaihtuminen jatkuu ja yläpurenta on vieläkin iso, kulmurit näkyy nyt olevan tulollaan ja toivottavasti nuo maitokulmurit pian tippuu eestä pois, pitää ens viikolla varmaan mennä niitä poistattaan jos eivät lähde, kun alakulmurien tulo asento ei miltään kauhean lupaavalta näytä :( 

Että näin, ei nyt ihan kauhean hyvällä mallilla tämän nuoren neidin asiat. Noh, jotain positiivistakin, tottis puolella on tosi varma näissä liikkeissä mitä osaa, nyt ei ole ollut aikaa uusia lisätä, mutta nuo menee hyvin. Yksinolot ovat sujuneet kiitettävästi eikä ole ainakaan valituksia kuulunut. Joltain talon asukkaalta kysyin että onko itkeskelty, mutta ei ollut kuullut mitään. Virtaa on iltasin ainakin niiiiiiin paljon, että tuskin se nyt kovin panikoiden päiviänsä täälä viettää.

Piitu on ja porskuttaa. Sillä on juoksun parhaat päivät menossa ja miehet mielessä :) Ottaa aika lunkisti tämän kaupunkielämän jo tottuneeseen tapaan. Sen kanssa on ihanan rentoa käydä lenkillä Nikin jälkeen, kun saa flexin nokassa kulkea eikä korvaansa loksauta millekkään :) On vaan tällanen "viallinen" malinoossi ilman terävyyttä tosi mukava ja HELPPO!