Eilen katsoin että aurinko laskee yhdeksän jälkeen ja melkeen tunti riittää hämäääkin päälle. Niinpä auton rattiin kahdeksan jälkeen illalla ja etsiskeleen uusia maastoja vähän kauempaa.

Ajeltiin tuolla jossain metsäteillä ja eihän sieltä muuta tullu vastaan kuin suota... täälä sitä riittää :) Piitulle tein sitte suopellon laitaan ja turpeenotto suolle n. 800m jäljen viidellä käpillä, kunnon mutkarallia ja tosi vaikeita ojan ylityksiä kun jouduin sakaamaan ojan toisella puolella eestaas useamman keran että löysin paikan mennä yli. Vanheni n. tunnin ehkäpä, ei ehtiny kauempaa ennen pimeää. 

Jana oli metsätraktorin uraa ja vain n. 15m pitkä. Eteni hyvin ja lähti varmasti oikeaan suuntaan. Alun roikuin perässä , mutta jo ekan ojan ylityksen kohdalla päätin ottaa uuden taktiikan kokeiluun. Päästin Piitun irti kokonaan, tuohon ylitykseen kun jäi eka käppi, kun roikuin ja kiskoin sielä perässä ja Piitu yritti kiirehtiä eteenpäin samalla koukaten just tuolla kohtaa kaukaa käpin... Neitihän meni menojaan tietty, sen perässä pysy, mutta tarkasti haki nyt jälkeä ja pysty rauhassa tarkistamaan joka kohdan ja sakata eestaas tyyliinsä, ilman että minä olin ihan perässä toppuuttamassa, ojan ylityksen kohdat teetti vähän työtä, mutta neki selvittiin ja nevan peltojälkiosuuden teki tosi tarkasti. Toinen käppi nousi varmasti ja milijoonaa juostiin se tuomaan mulle :) Ajo jatkui siitä ja kolme viimeistä yhtä hyvin. Tätä vois kokeilla jatkossakin... ongelma vaan on se, että tuola perässä saa tosissaan juosta sitte jos meinaa pysyä perässä. Vieraassa metsässä vieraalla jäljellä voi tulla vähä orpo olo jos koira katoaa horisonttiin ;) Ehkä sen vois opettaa odotteleen mua aina matkan päässä hmmmm. Viime syksynä vain näin leirillä kun Piitu jäljesti pellolle jäänyttä pentujen makkarajälkeä niin tarkasti ja rauhallisesti, kun oli vapaana ja sai mennä omaan tahtiinsa... että tuossa vois olla ideaa, tai sitte ei.

Nikille tein n. 50m jäljen turvepohjalle, eli aika haastava oli pohja. Jälkeä tehdessä ei tuullut mistään, mutta eiköhän se sitte jonku vastatuulen vireen hitusen saanu aikaseksi kun lähdin ajamaan grrrrrrrrr.... eli oli nyt lisävaikeutta kovasti pienen jäljellä! Ois varmaan kannattanut jättää ajamatta vielä tässä vaiheessa, mutta ei mun laiskuus anna ikinä periks näitä. Noh, matkaan siis. Rauhottelin erittäin innokkaan nikin paalulle ja liikkeelle, arvatenki tuli ihan kamalaa kiskomista eteenpäin ja nenäkin tahto nousta kun hajua tuli eestäpäin ja kun en päästänyt, niin lähdettiin kiemurteleen ja pakittaan, mistä yritettiin nykästä eteenpäin taas.... ts. ihan kamalaa menoa! Noh, sitä jatku johonki puoleen väliin saakka, aina muutama askel ok ja sitte tuollanen episodi. Sitte otettiin pieni rauhottumistauko, näytin pari askelta ihan kädellä, että tosta noin... ja avot  lähti rullaamaan, mistä kehuin rauhallisesti, ihan löysällä hihnalla :-O, loppupuoli meni hurjan nätisti ja ihan paria askelta lukuunottamatta söi namit askeleilta hyvin. Loppukasaa söi ihan ahmimalla ja hirmu hätä ahmia vielä kaikki loputkin tuli kun lähdin ottaan pois päin :) Tänään uusintaa, toiv tuosta ois lamppuja syttynyt pienen päähän.