Kaikkea sitä koiran kanssa sattuuki. Tällä kertaa voin kyllä ihan hyvin sydämin sanoa, että kaikki oli ihan tyhmän citypupun vikaa, koirat oli hihnassa ja iltapissalla käppäiltiin tossa kadun varressa. (ei edes mitään pusikko kadun vartta, vaan ihan betonia vaan...) Niki jäi haisteleen jotain ja kuten yleensä, en siihen nyt niin hirviästi kiinnitä huomiota.. Hetken päästä se otti jotain suuhun ja heitti ilmaan... missä vaiheessa huomasin että joku omituinen vinkulelu oli jätetty tien varteen ja yritän ruveta kerään koiria kasaan... Niki ehti napata paikalla sätkivän "lelunsa" uudestaan ja pupun poikanenhan se sitten oli... Irrota se nyt sitten koiran leukojen välistä :( Polonen oli jo niin huonossa kunnossa kun sen sieltä pois sain, kuoleman kielissä, että jouduin itse sitte tekemään viimesen palveluksen. Eipä ollut mukavaa ei, mutta ei ainakaan joutunut kärsimään enää.. vaan yhdellä polkasulla pääsi kivuistaan. Jotenkin sen täyty olla jo viallinen kun noin jäi koiran suuhun,... ihan vaan oli siinä tien poskessa.. oisko sitte jääny auton töytäisemäksi tai nälkiintynyt, kun näin aikainen kevät kuitenkin.  Elämä on joskus perseestä :( Enpä ole ennen joutunut moista tekemään ja toivottavasti ei tuu jatkossakaan tarvetta. Tavallaan kuitenkin mukava tietää, että tuohon pysty, eikä mennyt vaan paniikkiin ja jättäny polosta kitumaan.

Saa nähdä minkälaisen pupufanatismin tuo nuorempi hankkii tuon ansiosta, kun pääsi kirjaimellisesti pupun makuun... Piitu vaan kahto mua että saakelin murhaaja! ja luimien nuuskaisi pari kertaa pupun raatoon päin, Lempeäsielunen otus tuo vanhemi :) 

Muuten kaupunkielämä sujunut taas tuttua kaavaa... Eka ilta opetellaan käveleen siististi hihnassa ( miten se voi aina parissa viikossa unohtua noin tyystin???) ja sen jälkeen ollaanki jo aika lunkisti. Iso edistys on tapahtunut Nikin koiriin suhtautumiseen. Ei ole kertaakaan nyt haukahtanutkaan,  vaikka noita on näkynyt varmaan jo yli kymmenen. Huomioi kyllä, mutta itsevarmana vaan jatkaa matkaansa ja saattaa jopa vilkasta muhun päin. Ihan vastakkain ei ole vielä tullut, mutta lähellä kuitenkin. :) Edistystä tullut hurjasti,  tosin varmasti heiluvaa tämä asia, mutta pitää siitäkin iloita. Hihnassa kävelykin suju niin hienosti tänään, että sain haettua R-kiskalta kahden koiran kanssa kahvimotin :D Eikä se päätynyt katuun tai rinnuksille!!! 

Pienet tottistelut otin eilen messukeskuksen pihassa. Molemmat pelitti ihan kivasti. Piitulla into meni vähän yli älyn, kun ei olla toipilasaikana mitään tehtykään. Nikin seuraamispaikkaa säädän nyt pallopalkalle. Varsin kivasti hakee sitä aktiivisesti ja oikeasta paikasta heti palkkaa. Vähän tahtoo irtoilla välistä ja etääntyä. Pitää koittaa hakea vielä makupalallakin varmemmaksi tuota.