Autotonna Nikin kanssa täällä kotona kun Teemu lähti Piitun kanssa jo Kannusta kohden. No hätä vaan otettiin namiputki kävelykepiksi ja namit matkaan. Käppäiltiin tuonne reippaan parin kilsan päähän pellon laitaan minne Nikuliini kiinni (mistä sain kuulla muutamankin mielipiteen) Jäljellä mittaa 100m, namit joka askeleessa, myötä/sivu tuuli. Uusi alusta.

Into piukeana mentiin aloitus kohtaan minne rauhoitin nyt istumaan ennen paalua, kun keskitty maata kohden (se oikeasti keskitty jo maata kohden :) niin päästin menemään. Alkuun ehkä 10m matkalla oli pientä totuttelua ja sen vuoksi askeleita haettiin kovin paljon, mutta sen jälkeen ajettiin enempi vähempi hyvin jos ei jopa loistavasti lähes loppuun saakka. Askel askeleelta puolelta toiselle vuorotellen. Nyt on hoksannut paremmin sen että jos pidätän, niin siitä on askel löytämättä ja etsii sen, eikä yritä väkisin rynniä eteenpäin. Muutama pieni pään nosto tuli noista pidätyksistä, mutta ihan pieni ja nopea... tietysti noitakaan sais tulla... Muuten ajoi hyvässä vietissä, tappina häntä taivasta kohden ja jotakuinkin joka nami tuli syötyä. Lopussa tuli sitten harmittavasti kova sivutuulipätkä... pellon reunassa oli tien kohta mistä tuuli pääsi puhaltamaan. Niki ajoi tämän kohdan jäljen sivusta ja teetti töitä löytää askelle, kuitenkin ne löysi ja ihan loppuun muutama askel saatiin onnistumaan, mutta vähän loppui kesken tuo jälki valitettavasti, että ois kunnolla hahmottanut tuon uuden jutun.

Paljon huomioitavia asioita tässä jäljestyksessä kun sitä lähtee näin tarkaksi tekemään, mutta ehkä se sieltä tulee vielä :) Suunta on kyllä eteenpäin tällä hetkellä :) Tuo mielentila on vaan tärkeä juttu tuossa! Sekä koiran että ohjaajan! 

Muutama kuva aamulta kun sain vihdoinkin kameraan patterit ja muistikorttikin löyty :) Piti mennä kuvaamaan omenapuuta ja kukkia ;) Nikikin alkaa jo näyttää ihan koiralta!