Mulla ja meillä menikin sitten reippaasti kaksi kuukautta niin että ehdein olemaan kokonaista yhden yön Jalasjärvellä :-O Tämä oli kyllä ehkä jopa ennätys tällä saralla.... Arvatenkin koirat on olleet ihan pellossa koko tämän ajan ja ihme kyllä suht koht selväpäisinä selvinneet tästä härdellistä (mitä nyt molemmat juoksivat kovaa sisälle kun oltiin viikolla lähdössä kuorma-autolla kylälle "mehän ei varmana lähetä enää mihinkään!!" huusivat vaan perään :) Noh, on tähän kahteen kuukauteen mahtunut ihan mukaviakin asioita. Eli eka kuukausi meni helteisessä Kuopiossa asuntomessuilla. Se aika tosiaan asusteltiin ihan kerrostalossa keskustan laitamilla ja siinä sitä sitten hihnalenkkeiltiin useampaan otteeseen päivässä. Muutaman kerran jompi kumpi koirista oli messuilla mukanakin, varmaan molemmat sen pari kertaa. Nikikin toimi ihan muuten superisti, mutta kun tuolla asuntomessuilla on muitakin koiria, niin sai sitten vahtia kovasti sen asian vuoksi :( Nikin koira-agressio oli aikasen kamalana ennen juoksun alkua ja onneksi siitä vähän tasoittui kun otin uusia konsteja käyttöön. Alettiin vaan leikkimään joka koiran ohituksen jälkeen ja pikkuhiljaa se rupes siitä helpottamaan. Mitkään makupalat, komentamiset, suunnan vaihdot, yms ei kyllä kuuluneet kuuleviin korviin.., mutta tuo kunnon saalisleikki rupes pikkuhiljaa kääntämään huomiota jopa hetkittäin minuun ja vaihtoehtosesti kunnon kurinpalautusta kehiin jos kun taas räyhäs. Ei ole ihan helpoin koira tuo Nikuliini!! Pimeällähän pöhistiin millon millekkin ja nurkan takaa tulevat ihmisetkin oli niiiiin vaarallisia että. Aikamoinen mörköikä sattu kyllä tuolle kuukaudelle :) Nyt vaikuttaa kyllä jo huomattavasti tasapainosemmalta ja osansa tuohon varmasti teki ihan liikunnan ja tekemisen puutekkin. Onneksi!!! Tällasta ei ihan koko aikaa ole. Kotonahan Niki on mitä ihanin halipusumali :) Ja onneksi vieraita kohtaan on yhä tosi sosiaalinen kunhan vaan selviää ens että tämä on toivottu vieras... että näin, kova neiti tämä olisi vahtimaan. Piitulla homma meni aika rutiinilla. Se on jo tottunut näihin reissuihin ja tyynen rauhallisesti otti kyllä kuukauden, toki tympääntyneenä :) Nikin alituinen komentaminen ulkona teki kyllä Piitullekkin painetta aina välistä, mutta siitä selvittiin ja ollaan taas ihan kavereita. Koulutus mielessä ei juuri muuta tehty kuin muutamia leikkitreenejä. Nikin vietin vahvistamista ja Piitulla ihan mielen virkistystä. Uimaan opetin Nikinkin, otti vähän työtä aluksi mutta loppumessusta meni kyllä jo ihan ominensakin uimaan :) Piitu nautti Kuopion järvitarjonnasta joka tilaisuuden tullen, ui vaan kahdeksikkoa vedessä ja örisi tyytyväisenä :D Molemmilla koirilla oli juoksut heinäkuun lopusta alkaen ihan kiva jos vaan jatkossakin ajoittuvat näin lähekkäin toisistaan. 

Asuntomessujen jälkeen oii varattuna kokonaista kaksi viikkoa LOMAA!!! ja perinteeksikin ehkä jo muodostunutta vaellusta varten. Niki ei valitettavasti vielä päässyt matkaan, koska kymmen kuukautista ei oikein vihti laittaa vielä kantamaan 5kg reppuja selässään ja rinkkaan ei vaan yksinkertaisesti mahtunut ruokia enempää (painoa oli n. 24kg lähteissä muutenkin ;) Eli Niki oli sitten hyvässä hoidossa Alavudella iso KIITOS sinne :) Eiköhän sekin jo ens syksynä pääse matkaan :)

Vaellus oli jälleen mitä upein! Kilpisjärveltä päästiin liikkeelle tiistai aamuna aurinkoisessa säässä. Univelkaa oli kertynyt jo viikon verran joten päätettiin pitää lyhkänen päivä ja käveltiinkin vain n. 7km Marjajärville missä teltassa yöpyminen. Eka yö ei ehkä ollut kaikkein paras aloitus, meillä meni kaksi telttaputkea poikki, toinen jo kasatessa ja toinen kesken yön vaan napsahti poikki, onneksi tuo putkiteltta joten  kuten pysyi kasassa aamuun saakka ja siinä sitten ihmeteltiinkin tovi kuinka matka jatkuu. Onneksi putket pystyttiin pienellä korjaus, säätö, vääntö operaatiolla saamaan täyspitkiksi ja matka jatkui kuin jatkuikin :) Termisjärvelle kävellessä otettiin jopa päikkärit mättäällä nukkuen lounaan jälkeen, keli oli jälleen aurinkoinen ja lämmin ja aivan uskomattoman hienot maisemat. Termisjärvellä vietettiin yötä hauskahkossa seurassa autiotuvalla, mistä seuraavana päivänä vaellus jatkui kohti Porojärveä Kutturankurun kautta. Tämä päivä vaellettiin vähän pilvisemmässä säässä, mutta onneksi sateettomassa kuitenkin. Kuru oli todella hieno ja onneksi aika helppo kulkuinenkin nousta ylös. Taukoa vietettiin paikassa missä vesi pulppusi puroon maan alta kuin lähteenä. Piitu jaksoi kantaa hienosti vielä aika painavaa reppuansa. Sillä oli tosi hyvä työasenne nyt heti alusta lähtien :) Ihan ensimmäisestä paussista alkean aina kun rinkat vaan laskettiin maahan, Piitu vaati toki oman reppunsa poistamista hetimmiten, sitten kierittiin niin perusteellisen antaumuksellisesti mättäillä ja tämän jälkeen istuttiin rinkkojen viereen vahtiin ja hetken päästä nukkumaan. Yhtään ylimääräistä tassuja kuluttavaa liikettä ei neiti vaelluksen aikana kyllä ottanut :-O Kaikki vähänkään avoimemmat paikat pidin Piitua flexissä, mutta eipä sillä tällä kertaa ollut mitään hinkuja kauemmas juoksennellakkaan vaikka oli irtikkin. Kolmas kerta toden sanoo, vai kuinka se oli ;) Ekana vuonna juoksi ihan koko ajan, toisena pari ekaa päivää ja nyt alusta asti asiassa. Piti meidät poluilla hyvin, nosti porkat ja muut tippuneet esineet, esipesi astiat ;) Ja ennen kaikkea toimi tosi hyvänä extra lämmittäjänä teltassa! 

Porojärvelle matkalla oltiin yö taas teltassa ja aamulla meitä viihdytti vanhan poro rouva tulemalla ihan teltan viereen ruokailemaan, ei perustanut meistä mitään vaikka ihan normaalisti puuhasteltiin siinä teltan ymprärillä, vissiin oli hyviä herkkuja jaossa siinä :) Porojärven autiotupa oli varsin vaikeasti lähestyttävä, ehkä meidän reittivalintakin osui vähän pieleen, jouduimme tarpomaan pari kilometriä enempi vähempi kamalaa kivikkoa ennen tupaa jo 10km jälkeen verraten väsyneillä jaloilla. Tuo kivikko meni kyllä top 3 joukkoon kamalimmista vaellus kokemuksita :) Mehut oli sen verran vähissä neljän täyden vaelluspäivän jälkeen, että Porojärvellä vietimmekin sitten ylimääräisen vapaapäivän. Maisemat olivat jälleen uskomattomat ja tuvassa lämmin nukkua ja parannella väsyneitä jalkoja. Taidettiin tuosta taukopäivästä nukkua reippasti parit 12h yöunet + päikkärit päälle :) 

Porojärveltä matka jatkui sitten suunnitelmien muututtua suoraan kohti Raittijärveä... Kävi ilmi että Tenomuotka onkin aika iso joki ja sen ylittäminen on vähän ehkä turhan haasteellista Poroharjun kohdalta, missä ei enää olekkaan lauttaa... joten siis.. Ehkä ens vuonna sitten sinne pohjoiseen sitten. Porojärveltä lähdön jälkeen alkoi piskotella vettä ja ONNEKSI päästiin siitä kilometrin reilun kivikosta yli ennen kuin pahempi sade alkoi. Päivämatka jäi aika lyhkäiseksi koko ajan huononevan sään vuoksi. Ehdittiin nousemaan ylängölle ennen Raittijärveä ja jo aika sumuhussakkaisessa säässä löydettiin telttapaikka neljän pienen lammen välistä. Paikka olisi varmasti kirkkaalla säällä ollut aivan uskomattoman kaunis, maisema näkyi avautuvan molempiin suuntiin ja lammet siinä vieressä vielä... mutta nyt ei maisemista näkynyt kuin varjot vain. Teltta saatiin pystyyn ja hyvin kiilattua, onneksi putket kestivät tuon yön. Aamulla oli karu herätys kun kurkkasin ulos, sumu oli niin sakea että vain yksi niistä lammista näkyi enää, se lähin alle 20m päässä oleva, ne loput sitä vähän kauemmat olivat kadoksissa :) Jatkettiin unia vielä muutama tunti ja kun sää ei siitä huolimatta tuntunut kirkastuvan, niin päätettiin jatkaa matkaa. Oltiin onneksi kävelty just ennen telttapaikalle tuloa mönkijän uran yli ja koska oltiin niin "lähellä" Raittijärveä, päättelimme että sinne se varmaan on menossa ja uskalsimme lähteä menemään. Ilman tuota uraa ei varmaan olisi tohtinut lähteä, näkyvyys oli niin huono. Muutaman tunnin kävelyn jälkeen rupesi sää onneksi kirkastumaan ja kun pääsimme "kiinan muurille" oli meillä jo jopa hetkittäin aurinkokin näkyvissä :) Laskeuduttiin alas laaksoon Raittijärvelle ja päivän tavoite päästä Raittijärvestä yli alkoi lähestyä... Siis kyseessä joki n. 40-50m leveä ja vielä toinen kapeampi haara n. 15m leveä :) Täytyy sanoa että vähän pisti jännittämään. Ei muutakuin lahkeet ylös, kroksit jalkaan ja menoks. Mentiin pätkä kerrallaan jokea, toinen edellä, toinen perässä ja välillä taukoa jonkun kiven päällä. Vesi oli niin kylmää että turrutti mukavasti jalat ihan tunnottomiski jo joen puolessa välissä. Parhaimmillaan oli syvää puolireiteen saakka :-O Täytyy sanoa että vähän jännitti, mutta onneksi yli päästiin ilman että kumpikaan kasteli itteään sen pahemmin. Raittijärven toisella puolella oli onneksi palkaksi upeata hillaa mättäät täynnä ja sillä sai nassutettua itsensä taas tasaseksi adrenaliinihuuruista :) Illan laskeutuessa ja kuun noustessa taivaalle käveltiin vielä muutama kilometri Raittijärven mönkijäuraa pitkin. Vähän ennen pilkkopimeää laitettiin vasta teltta pystyyn pienen kurun pohjalle ja jäätiin viettämään pakkas yötä. Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Kaskasjoen autiotupaa. Taivalta oli edessä reipas kymmenen kilometriä jälleen. Alkumatka sujui reippaasti raittijärven valtatiellä ja vastaan tulleilta poromihiltä saatiin hyvä vahvistus reittisuunnitelmiimme ja kurvattiin tietöntä tietä pitkin kohti Kaskasjärveä ja siitä mökille. Matka sujui muuten tosi rattoisasti, mutta yksi n. kilometrin mittainen suo-kivikk-pusikko-rämeikkö osui matkalle... se oli aika raskas ja loppumatkan metsikkökin teki omat haasteensa. Mökille lopulta päästiin hämärän ollessa jo lähempänä pimeää illalla (niin siis meillä ei kelloa ollut matkassa joten siitä nämä aikamääritelmät :) Kaskas joesta yli hyppiminen sujui nyt jo kuin vanhoilta tekijöiltä, on tässä hommassa jo vähän varmuutta tullut eri tavalla kuin mitä vaikka kolme vuotta sitten. Autiotuvalla vietimme jälleen taukopäivän ja tämän kunniaksi kävimmä poimimassa hillaa läheisiltä soilta, illalla paistettiin lättyjä ja nautittiin niitä sokerin ja hillan kanssa ;p nam! Kaskas joelta matka jatkuikin sitten jo kohti maantietä. Alunperin oli mahdollisuus ollut mennä vähän pidempikin reitti, mutta aikataulut valitettavasti tulivat vastaan ja mukavuudenhalu :) Olisi ollut vaihtoehtona kävellä neljä päivää ihan täysiä n. 15km päiviä tai sitten pitää vapaapäivä ja kävellä pari päivää lyhkäsemmin ja olla päivää aikaisemmin sivistyksessä :) joten jälkimmäinen valittiin, ihan siitäkin syystä, että tuola tunturissa on aina hyvä jättää varpäiviä huonon sään, haavereiden yms takia. Kaskasjoelta noustiin ylängölle mistä suorinta reittiä taas Raittijärven mönkijä uralle ja sitä pitkin maantietä kohden. Tuo ura on kyllä kiitettävän hyvä kävellä, kun siinä on kaikki märät paikat tehty "pitkospuuksi" siis sellaista vähän leveämpää missä pääsee mönkijällä. Matkalta poimein pussillisen vielä hillaa mukaan tuliaisiksi. Oli kyllä niin sääli jättää loput, niin paljon sitä siellä oli!! Viimeinen yö vietettiin vielä teltassa ja loppumatka maantielle käveltiin perjantaina, puoli toista viikkoa lähdöstä. Kaiken kaikkiaan aivan onnistunut vaellus. Ruokaa oli riittävästi :) Vaatteet pelas tosi hyvin molemmilla, ei ollut kylmä tai märkä olo missään vaiheessa. Nämä nykyajan tekniset vaatteet kyllä pelaavat uskomattoman hyvin! Raaskein onneksi ostaa uuden puvun ennen reissuun lähtöä. Lowan kengätkin pitivät jalat kuivana koko matkan, eikä ensimmäistäkään rakkoa ollut jaloissa. Ainoita korjattavia asioita ehkä oli liika paino rinkassa, tuli varattua vähän liikaakin varavaatteita, mitä en lopuksi tarvinnut ollenkaan,... Piitu pysyi nyt tosi hyvässä kunnossa, tassut eivät näyttäneet kulumisen merkkejä missään vaiheessa. Kehitti melkoiset rintalihakset viikon aikana :)

Vaelluksen jälkeen tulikin sitten yllättäen komennus työreissulle heti saman tein. Helsinkiin Habitareen viikoksi... Olin ihan kuvitellut että siinä olisi ollut viikko vielä välissä :-O Noh, Piitu jäi sitten siskolle hoitoon Kannukseen samalta matkalta, missä saikin sitten oppia sorsametsälle :) ja Niki meni koirahoitolaan kun oli täällä etelä-pohjanmaalla jo valmiiksi, enkä ehtinyt viemään enää pohjoiseen. Työreissu sujui hyvin kaikkine kommelluksineen... sviitti öineen, ruokamyrkytyksineen, venäläisine ravintoloineen ;) Meillä oli firman 5v. epäviralliset synttäritkin. Pintanikkarit on ollut nyt niin kauan pyörinnässä. Niin tää aika vaan menee.

Nyt tää koittas vähän normalisoituttaa tätä elämäänsä edes hetkeksi. Pitää sitä vaan kaikkea koko ajan kehitellä :) Mieli palais taas metsään,... edes ihan pienelle vaellukselle vaan. Työkeikkoja, kouluhakemuksia, koiraleiriä pukkaa... Niki sai koirahoitolasta jonkun räkätaudin itseensä, joten sen treenit on yhä edelleen tauolla, Piitun kanssa onneksi päästiin jo jäljillekkin! Uusi fillari tuli investoitua joten nyt saa koirat kunnon kuntokuuria lumien tuloon saakka ja sen jälkeen muuten mentäs suksilla ja kovvaa :D