Voi että on ollut mahtavia kelejä viime aikoina! Jos nyt ei ihan niitä hirmusimpia pakkasia lasketa mukaan... Mutta lunta riittävästi ja sen verta pakkasta että ulkona on tarettu. On käyty hiihtelemässä melkeenpä joka päivä koirien kanssa. Sellasia 10-20km lenkkejä pitkin poikin metsäteitä. Täällä on kyllä yllättävän hyvin aurattuna, ajettuna tai kelkkailtuna auki uria mitä päästellä. Piitu on aivan uskomaton sissi vetämään, Nikistä ei voi kehua kyllä ihan samaa... se tykkää katella maisemia ja juosta jolkuttaa menemään sillee just hihna löysällä siinä mukana. Muutaman kilsan jälkeen saattaa jo ottaa vähän vetovastuutakin kun Piitusta pahimmat höyryt pihalla... Tai kun on joku syy vetää, esmes auto pörähtää ohi, niin sen perässä jaksetaan intoilla sitte kilsa kaks... Pulkkaa se veti puolestaan ihan superisti kun käytiin harjoittelemassa. Sen kanssa oli ihan eri asenteella, kait tuossa Piitun vieressä juoksemisessa on joku sama juttu kuin hihnalenkillä, ettei saa vetää :) niin just! Oiski vetämättä hihnalenkeillä! Yksin vetää ihan ok, kun Piitu juoksee eellä vapaana. Mutta jospa siihenkin puhtia tulisi vuosien varrella lisää ja kun vähän aikustuu, kunto vielä kasvaa ja malttaa olla ettei kaikkea tarvi vilkuilla ja kytätä.  Ollaan suunnittelemassa siskon ja koirien kanssa pieniä talvivaelluksia vielä tälle talvea, saas nähdä kuin meidän käy :) Suunnitelmissa nyt siis laittaa Niki vetämään yksin ahkio ja minä ja Piitu yhtenä parina. Satu ja Roki lähtee myös matkaan. Ongelmista isoin tässä on se, että jos tuo junnu keksii lähteä pulkkineen päivineen huiteleen johonki... Pitää ehkä sumplia vielä joku flexi hihnajärjestelmä tähän :D jos haluan saada tavaratkin ehjänä leiripaikkaan. 

Yritän muistaa ottaa kameran meidän seikkailulle mukaan :D Nauttikaa ihmiset talvesta!!!

Tottis rintamalla olen sillon tällön lähinnä jotain pelleillyt. Pihalla otin patukan kanssa seuraamista Nikille, mikä päätyi pieneen muistutukseen.. kurin palautukseen siitä ettei sormille, hihoille, naamalle, näpsitä kun pitäs purra patukkaa... tai purra ylipäätään mitään kun seurata. Liikkeestä seisomista jauhettu, kun se on vieläkin vähän avuton liike Nikillä. Piitulla ihan vaan.. seuraamista ja jäävät. Voimaa on molempiin tullu tuon hiihtämisen myötä, saa hikipäässä patukan kanssa taistella :D Tässä mennä iltana kun oli liian kylmä, kaivoin naksun esiin... Niki oppi kuolemaan ja Piitu kiipeämään tuolin päälle istumaan. Kätevä vekotin! Niin ja muuta tosi hyödyllistä, opetin koirat ulvomaan... Muutamana aamuna meillä on ollu Ilvesjoen perällä komia äänenavauskuoro ;D