Tää on ihan erittäin hyvä systeemi, että joku vinkkaa jäljille menosta, niin sitä tulee itekkin lähettyä eri usein kuin ehkä muuten :) 

Ahvenlammintien varressa tuntuu maastojakin piisaavan. Nyt oli sen verran yön vähät une ja ja ja... Piitu kävi rokotuksilla jaja ilmoittelin sitä hakukokeeseen, niin en jaksanut sille käydä tallaamassa. Otettiin esineruutu. n. 25x50 alue, kolme esinettä. Oisinkohan neljällä tai viidellä pistolla saanut kaikki esineet. Piitu oli kyllä super. Vähän keskellä aluetta olleesta esineestä jäi fiilis, että noinkohan juoksi nenä kiinni aina 50m... mutta hyvin nosti senkin, tosin viimeisenä.

Nikille vähän helpotus näin ekaan treeniin ja näki kun kolme esinettä vietiin. Kolmella pistolla taisi tulla kaksi esinettä ja kun meni niin hyvin, niin kerrankin maltoin jättää siihen. Liikkui hyvin, tuntui etsivän aktiivisesti, vähän kävi alueen ulkopuolella seikkailemassa, mutta palasi omatoimisesti alueelle taas etsimään. Hyvä hyvä. Ekan esineen palautus oli hieman raju ja seurauksena ilmat pihalle multa :D Milijoonaa pahki ihan uskomaton riemuvirten naamassa "kato mitä mää löysiiiiiin!"

Nikille lyhkänen jälki, n. 150m. kolme käppiä, yksi kulma oikealle. Tein ikäänkuin pelastuskoiramaisen lähdön jäljelle. Käveltiin tien reunaa  reipas 50m ja kun reagoi jälkeen, niin kehuin ja niin lähti ajamaankin sitä. Alku oli aika höösäämistä. Kylvetyistä makupaloista osan poimi. Ekalle käpille pysäytin ja aloin vaan ihte ihmettelemään että enkös tähän sen jättänyt. Onneks peesaaja vinkkas, että koira oli ottanut sen suuhun ja jatko matkaa, heitti siihen johonkin. Noh, käppi etsittiin yhdessä tuumin. Kulmasta ajoi yli ja etsi kyllä itsenäisesti, päästin siinä irtikin, uusi hukka heti perään, taas haki jäljen lenkillä itse. Ajo aika hösäämistä. Toisella käpillä taas tuumas vaan mennä yli, pidätin siinä.  Kolmannelle käpille ajo oli nyt hyvää kun vähän rauhoitin käpillä ja otin lyhyemmälle tuntumalle. Suorastaan hyvää, mutta taas ignooras käpin täysin pienen tökkäsyn jälkeen... Makupalat jäljellä lisäs intoa jälkeen, mutta käpit unohtu nyt täysin. Pitää nyt miettiä tuota ilmaisua. Nikikin toisi tosi mielellään käpit varmasti mulle. Pelkään pureskelua siinä... Tuo maahan meneminen on jotenki vaikea juttu vielä.

Treenien jälkeen tempastiin ja lähdettiin lenkille Piitu + kaks remmiräyhää, eli Max sakemanni ja Niki the skitsopetteri :D Alun "lievähköstä" rähinöinnistä kun selvittiin ja tilanne vähän rauhoittui, niin päästettiin pikkuhiljaa kaikki irti ja loppuviimen meni tosi hienosti. Pari pikku kärhämää Max ja Niki sai keskenään, mutta ei mitään vakavampaa ja lopettivat kun komensi. Neiti Nikuliini oli kyllä niin ilmeikäs reissun aikana, mulkoili mua välistä että onks tää totta :D Vieras koira tossa ja täällä mennään ja mulla on kivaa :) Kyllä se sitte osaa olla yllättävän fiksusti kun pääsee alkuun. Kiitos Johanna ja Max treeneistä ja lenkkiseurasta!