Ei kahta ilman kolmatta.. vai miten se meni.. Syksyn kommellukset alkoivat lokakuun kolmas päivä, Nikin 5v. syntymäpäivänä neiti päätti että nyt riittää vissiin. Karkas tuvasta pihalle ja kun en heti kärppänä mennyt hakemaan sisään, niin oli sitten karannut aidatulta pihalta naapuriin ja siitä sitten auton alle.. Menin pihalle ihmettelemään kun naapuri on polkupyörän kanssa aidan takana että mitä asiaa ja samassa Niki ilmestyy verissä päin terassille. Huuli roikkuu melkein irtonaisena ja verta vuotaa enemmän kuin paljon. Nopiaa koira ens sisään ja huikkaan Teemulle että Niki jäi auton alle ja me lähdetään nyt lääkäriin. Koira autoon ja matka kohti Seinäjokea, samalla epätoivoisesti soitellen lääkäreitä läpi että minne päästään. Onneksi Raviradan Animagi otti vastaan saman tien, lämmin kiitos heille taas hyvästä palvelusta. Se matka oli pitkä, kun ei tiennyt kuinka pahasti oli käynyt, onko koira edes hengissä kun en nähnyt pakettiauton takaosaan.. shokissa oleva koira voi näyttää aika terveeltäkin.. Noh, kuvat rintarangasta, ei murtumia, toisessa keuhkossa vähän vauriota.. Rauhoitus ja tikattavaksi, hampaat saaneet tälliä, toinen yläkulmuri ihan poikki, toinenkin vähän.. Niki oli pari viikkoa kauluri päässä, totaali "levossa" , Tikit pois ja toinen on ollut ihan kuin ei mitään ois koskaan ollutkaan. Mikäs pahan tappais,.. on tullut monesti sanottua. Pahemmat jäljet siihen autoon tuli, minkä yliajaja muisti tulla näyttämään tähän kun oli kotia ens ajettuaan huomannut vauriot autossaan... grrrr... 

 

Pari päivää Nikin tikkien poiston jälkeen Piitu suoriutui keihästämällä itsensä johonkin ja sellaiseen paikkaan ettei haavaa havainnut ennen kuin oli nuollut karvat pois haavan vierestä.. hännän tyvessä n. 3-4cm pitkä viiltohaava ja varmaan saman verran syvä. Ei kun lääkäriin taas, tällä kertaa Tampereen Animagiin, kun oltiin sinne suunnalle sattumoisin menossa sinä aamuna.. Minä sain jostain yrjötaudin samana aamuna ja päädyin oksentamaan ja melkein pyörtymään Animagin vessaan siinä samalla Piitu murajaa ihmisiä pois mun ympäriltä.. Tosi hehkeä kokemus ja ihania muistoja siitäkin reissusta <3 Mutta siis.. Kauluri päähän ja vahvat antibiootit kehiin ja haavan avohoitoa. Ihmeen kumman nopeaa se noinkin meni umpeen, ei voi kuin ihmetellä. Toivotaan nyt ettei mitään mätäpaisetta rupea kehittämään.. Allekirjoittanut vietti tuon loppupäivän sängyssä nukkuen, 38+ kuumeessa ja tais se yrjökin lentää vielä.. Eipä ole 20v. ollut oksennustautia.

Kolmas oli sitten meidän Möksy kissa.. Sillä oli kans iso vekki kyljessä, mikä eläinlääkärissä käydessä todettiin puhjenneeksi mätäpaiseeksi, tällä kertaa ihan omalle Leenalle vietiin.. Tunnin operoinnit, mätäpaise ja tulehtunutta ihokudosta pois ja reikä kiinni.. Nyt ollaan sitten syötetty kissilllekin antibiootteja .. Onneksi Möksypöksykin tuntuu toipuvan omasta koettelemuksestaan hyvin, on se vaan rakas sekin, höpsö kissa joka pärjää noin vain kolmen malikan ja taapero lapsen, hulivili perheen elämässä loikoilemalla kaikessa rauhassa sohvalla kaiken sen keskellä. Sai samassa rokotukset ja matohäädötkin katti. 

Nyt täytyy sanoa kyllä että emäntä on melkein valmis käärimään loput elukat ja ihmiset pumpuliin ettei enää vahinkoja tulisi :P On tässä nyt ollut jo ihan tarpeeksi kiitos.. Tietääpähän miksi tekee töitä.. Onneksi on ollut silti aina se pari koiraa käytettävissä ja terveenä töihin, kun joku on sairaslomaillut. 

Käytiin me yksi reissu eläinlääkärillä ihan vapaaehtoisestikin. Kaikkien kolmen koiran silmät käytiin peilaamassa terveiksi :)

Treeni rintamalta.. No, kokeet jäi sitten tälle syksyä menemättä. Nessalle en saanut jälkikoepaikkaa enää. Nikin kokeet jouduin perumaan ja yksi koe peruttiin osallistujamäärän vuoksi.. niin ja karenssien takia ei tälle syksyä enää kokeita saa.. Plaah.. Noh, pääasia että koira on siinä kunnossa että ens kesänä päästään vielä harrastuksia jatkamaan. Vähiinsä tottista pelleilty milloin missäkin. Pääasiassa Nessaa nyt treenannut sen suhteen. Nessan kanssa käyty myös puruissa nyt parin kk ajan suht säännöllisesti ja hiljaista edistymistä silläkin saralla lienee tullut. Mielenkiintoinen laji sikäli, että olen pihalla kuin lumiukko jotakuinkin kaikesta mitä siihen liittyy:P Nessan kanssa mennään sillä rajalla että ensisijaisesti työkoirana mulla :) Myös peko- treeneissä käytiin tutustumassa ja ehkä sekin haave siellä taustalla pidetään, kunhan pystyn tarpeeksi aikaa asialle pyhittämään. Mukavaa kuitenkin kun on pitkästä aikaa treeniaika minne mennä ja saa vaan treenata oman koiransa ja tuonne purukentän laidalle on suht helppo ottaa tuo pikkumieskin mukaan. 

Niin ja joo, käytiin me Nessan kanssa Mh- kuvauskin tekemässä syyskuun alussa. Testi toi esiin Nessasta ehkä vähän yllättäviäkin piirteitä, reagoi aika voimakkaasti haalariin ja räminään. Mutta toisaalta ei niistä paineistunut ja jatkoi omalla tyylillään humputtelua läpi testin. Leikki hyvin, oli sosiaalinen, ei näyttänyt mitään agressio eleitä kuin ihan hinasen haamuille piti pöhistä.. Aikalailla sellainen testi kuin neiti onkin :) Rauhallinen ja helppo koira. Pehmeyttä sen verran että tuo on aika koulutettava, saalis on se moottori. Tässä linkki testiin Nessa MH. 

Ja laitetaas lopuksi vähän kuvia syksyn ajalta koirista :) Nessa vallankin on aika jyhevä otus nykysin, puntari näytti 31kg klinikalla käydessä :) 

 

Nessa ja Niki nauraa :) Seuraavana päivänä alkoikin sitten rytistä :P

 

On se komea, nuori ja täynnä voimaa :) 

Tasa-arvon nimissä Piitustakin kuva. Mummukoira on ollut oikein pirteä ja reipas tuota pikku seivästyshaaveriaan lukuunottamatta :) Glukosamiinilisä ruuassa ja syksyn mittaan lisääntyneet lenkit on tehneet mummolle hyvää.

Niki ja kauluri :P

Ja vielä Nessan jäätävä katse :)