Huhtikuu ja toukokuun alku meni pitkälti omaa koetta järjestäessa - se oli alunperin suunniteltu huhtikuun loppuun, mutta poikkeuksellisen viileä kevät ja jatkuvat lumisateet aiheutti kokeen siirron lopulta toukokuun puoleen väliin. Siinä tuli muutamakin hyvä treenipäivä vietettyä kökkähommissa. Onneksi koe saatiin kuitenkin kunnialla vietyä läpi.

Toukokuun lopulle oli kalenterissa Nessalle ensimmäinen jälkikoe Hämeenkyröön. Se meni kohtuu nappiin kaikin puolin. Tottiskarsintakokeessa saatiin 89p. tottiksesta ja päästiin 20 karsivan koiran joukosta maastoon ihan ok. Tottiksessa oli sitä ja tätä, muttei yhtään liikevirhettä kuitenkaan. Maastosta pisteet taisi olla 199 tms. Täydet janalta, 6 keppiä ja 3 esinettä - himpun pureskellen luovutus, siitä piste. 1. tulos ja 1/20 koiran kokeessa. Jäljen Nessa ajoi super tarkasti, mutta taisin kaksi käppiä poimia itse. KVA kello kilahti toisen kerran tässä kokeessa.

Kesäkuulla oli seuraava tottiskarsintakoe Harjavallassa. Olin itse kipeänä edeltävän viikon ja sitä ennen käytiin Unkarissa matkalla ystävän kanssa - näkyi treenaamattomuus jo kokeessa ja 84p. ei päästy maastoon todella kovatasoisessa karsinnassa.. taisi 87p koira olla ensimmäinen maastossa.

Heinä - elokuu meni sitten ilman kokeita, ei saatu koepaikkoja vaikka aika moneen puhelinarvontaan osallistuin. Oli todella harmi koska koira oli todella hyvässä vireessä kaikin puolin alkukesän jälkeen. Yhteen kokeeseen olis päästy kolmannelta varasijalta heinäkuussa!!! (siis ikinä ennen :/ ) mutta oltiin silloin jo Tuulin kanssa matkalla Lappiin pienelle heinäkuiselle vaellukselle. Fiksua oli kerrankin kieltäytyä - sen verran rankka rinki oli ja Nessalta repesi yksi kynsi vaelluksen lopuksi, ei olisi ollut heti sen päälle koekunnossa. Syyskuun alussa Nessalla oli juoksut.  Syyskuu meni itsellä sairastaessa. Olin liki 2 vkoa kuumeessa ja muuten täysin poissa pelistä - elokuun lopussa päättyi myös yksi ajanjakso elämässä - erottiin Teemun kanssa. Syy seuraus, mikälie, mutta jäi koiratreenit elo- syyskuulla hieman toisarvoisiksi sitten näissä elämän tilanteissa. Hyvä kun ihan pakolliset asiat sai hoidettua.

Syyskuun lopulla olisi ollut rotumestaruudet, mihin päätin olla osallistumatta treenien vähäisyyden vuoksi, vaikka sinne alunperin oli ajatus mennäkin. Seuraavana vkloppuna oli sekä piirinmestaruudet, että Kauhajoelle järjestetty himpun isompi koe, minne sain paikan. Eikun tuulta päin ja molempiin sitten jahtaamaan Sm- koe tuloksia. Vuodelle 2018 sääntöihin tuli muutos ja nykyään vaaditaan 3 voi - luokan tulosta joista yksi 1. tulos kuluvalta tai edelliseltä koekaudelta... eli aikamoinen suoraan sanoen. Alavudella oli lauantaina piirinmestaruudet. Pari viikkoa ennen koetta Nessa loukkasi lenkillä hieman myös jalkaansa ja ontui sitä ajoittain - jälleen jäi siis treenit, etenkin tottiksen hyppyjen osalta hyvin vähiin - ja se oma sairastaminen.... Varovainen haave oli ensimmäiseltä päivältä ykköstulos - tiedossa oli hyvin että toisen päivän kokeesta rämpimällä läpi ja hyvällä tuurilla tulos :D Mutta ensisijaisesti lähdettiin kahta koularia jahtaamaan.

Piirinmestaruuskoe alkoi jäljellä. Jana oli kökkö.. saatiinkohan 32p.. tai jotain. Jouduin lähettämään uudestaan kerran ja koira otti takajäljen. Jäljellä koira oli HYVÄ!! Maasto oli todella vaihtelevaa, peitteistä metsää, suopursukkoa, tien pohjaa missä kasvoi täysi peltoheinä, ojien ylitysiä monta, tien/ polun ylityksiä, vasta harvennettua taimikkoa,... kaikkea mahdollista. Varmaan kymmenen kertaa mietein jäljen aikana että näinköhän ollaan vielä jäljellä. Mutta niin vain keppi kepiltä mentiin eteenpäin. Yhden kepin nostin itse.. mutta hyvä on Nessan perässä kävellä kun se menee askel askeleelta 98% jäljen päällä koko ajan, kulmissa tulee välillä pienet ringit, jotain pieniä puun kiertoja välillä. Kaikki 6 keppiä löytyi.  Esineruudussa koira ei ollut parhaimmillaan - sää oli hieman haastava, tuuleton ja sadetihku, tietää että hajut on paikallaan. Ei tainnut yksikään koira nostaa 3 esinettä kokeessa, me löydettiin vain yksi. Tottiksessa oli sanomista siellä ja täällä - seisominen meni nollille - muuten kahlattiin liikkeet läpi 78p. Arvostelu oli varsin tiukka - otti Nessan himpun kauas jäämisistä noudoissa -2p. jokaisesta. 2. tulos tästä kokeesta, kuitenkin koulari :) Piirinmestaruus pronssia pisteen erolla hopeaan. Ihan tyytyväinen olin treenimääriin nähden kokeeseen :)

Seuraavana aamuna uusi startti Kauhajoelle. Ihan LUKSUSTA!! kun oli kokeet näin liki, ei tuntien ajomatkoja yms. Poika oli isällään, joten äitin omaloma vkloppu oikein muutenkin. Kokeessa aloitettiin taas maastoilla. Voittajaluokan toinen jälki, joten reippaasti saatiin taas aamu käyntiin. Nyt meni janan todella hyvin, mutta takajälki - 4p. Jäljen Nessa ajoi jälleen todella hienosti - koko ajan hyvin jälkeä seuraten. 2. kepistä ajoi yli, ne nostatin koiralla kyllä, muuten ilmaisut hyvät ja vire loppuun asti mainio jäljellä. Pientä jäynää oli jäljessä 3 kepin jäleen oli n. 600-700m tyhjää, minkä jälken 3 viimeistä keppiä n. 200m matkalla :D oli loistofiilis nostaa ne jokainen kun olin jo 4 kepillä varma että tää on 6. keppi.... ja seuraavalla ja se tunne kun se ei vieläkään ollut, vaan viides, siellä on vielä kuudeskin!! Niin vain nousi taas kaikki. Sitten esineruutuun missä voi pistää kyllä enemmän ohjaajan kuin koiran syyksi sen ettei tullut kuin 2 esinettä - unohdin täysin mistä koira kävi ensimmäisen esineen nostamassa ja käytin varmaan 1-2min pistottamalla koiraa siihen alueelle mistä oli jo esine nostettu... pah - Tottiksessa olisi riittänyt muistaakseni 86p. 1. tulokseen,..... mutta ei tänään ollut itsellä ihan kauheasti paineita että oltais sen verran saatu. Taas arvottiin ensimmäisenä itsemme paikallaoloon ja se ei vain sovi Nessalla oikein hyvin, kerää painetta ja sitten tottiksessa tulee haukkumista - taas näin kävi. Iso asia miettiä miten tuosta päästään eroon. Lisäksi edellisen päivän koe näkyi koirassa siinä että tuli ihan hirveä määrä 2 - käskyjä, kyseenalaisti joka liikkeessä että ihanko tosissas taas tämä :D Ihan kamalaa sikailua!! Noudoissa ei tuumannut luovuttaa kapulaa ollenkaan tasamaassa ja hypyn jälkeen. Ihan kamalaa sähellystä .. 72p. MUTTA koulari jälleen ja Sm- koelippu kasassa ;) Olin siis loppuviimein oikein tyytyväinen viikonloppuun. Ei olisi voinut koiralta enempää odottaa, kun edelliset 2kk ollut liki treenaamatta sattuneista syistä.

Lokakuussa sitten ison puntaroinnin jälkeen luonnetestiin vol. 2. Saatiin Kauhajoelle rotikka yhdistyksen järjestämään testiin paikka. Sen verran oli jäänyt se pieleen mennyt kaivelemaan. Nessalla jouduttiin toukokuussa 2016 keskeyttämään koe koska koira meni paniikkiin seinään kiinni jätettäessä, olisi taittanut niskansa siinä, niin kovaa rempoi. Tuo testi oli myös viikko veljeni kuoleman jälkeen - en itse ollut ollenkaan normaali ja Nessa reagoi mun tunnetiloihin + se että 2016 syksyllä löysin ne mätäpaiseet suusta, puutikkukassat.. Niitä on paranneltu reilu vuosi nyt ja koiran suu on hyvässä kunnossa. Mikä on näkynyt mm. siinä että puree paremmin kiinni patukkaan ja taistelee huomattavasti vahvemmin kuin aikaisemmin.. Uskon että nuo mätäpaiseet/ puutikut oli jo tuolloin keväällä - todennäköisesti asia on koiraa vaivannut koko aikuisikänsä, vaikkei ole sitä päälle oirinut :( No jälkeenpäin kun miettii niin tietynlaiset lepoasennot on nyt jääneet pois, ennen nukkui mm. nojaten otsaansa tyynyyn ja koira on myös saanut massaa ihan eri tavalla ja karva ollut kunnossa...  Noh, kaikki tyynni, koiralla on selkeästi jäänyt siitä seinästä ikävä muisto ja sitä jonkun verran nyt viikkoa ennen testiä treenattiin (juu ei ole puolentoista vuoden aikana taas sitten niin yhtään....) Saati hihnalenkkeilty ikinä missään :D Että kaikkiaan tosi outo tilannehan tuo on mun koirille, olla vaan ja hengailla hihnassa kentällä eikä saa mitään varsinaisesti tehdä - aina kun koira on hihnassa niin mennään joko treeniin tai töihin ...

Testi meni loppuviimein ihan koiran näköisesti, kerroin tuomareille keskeytyneestä ja koiran suusta ja todennäköisestä kivusta - sanoivat heti että tänään ei keskeytetä :D Leikki hyvin tuomarin kanssa. Hieman koira oli "varpaisillaan" ihan alusta asti ja kyllähän tuo painetta keräsi koko testin ajan. Härpäkkeisiin reagoi Nessamaisesti säpsähtämällä ja tuumaamalla että mikä tuokin nyt sitten on, antaa olla... sillä ei ihan hirveää tarvetta ole mennä heti haistelemaan outoja juttuja, katselee mieluummin kauempaa.. Mieluummin halus repiä hihnaa, tehdä jotain mun kanssa ja sitten joutu vaan kieltämään koiraa siitä... juu. Pimeässä jäi haukkumaan toiselle tuomarille, tarjos jotain maalimiehen haukkua ... ? Tuli mun luokse kun yskäsin kerran tuomarin kehotuksesta. Seinässä Nessa meni jälleen paniikkiin ja rempoi pari kertaa, tällä kertaa kuitenkin luovutti ja jäi makaamaan "koomassa" - että varsinaista terävyyttä siitä ei tuomari saanut esiin, kun koiralle pahempi paikka oli vain olla siinä seinässä. No ei tuossa mitään hirveää terävyyttä olekaan, koskaan ollut. Tuomaria oli koittanut kuitenkin sitten näykkäistä kun meni sitä siihen silittelemään hyökkäyksen jälkeen, rempoi taas pari kertaa itseään irti seinästä, otettiin koira irti seinästä - ei näyttänyt siinä enää mitään jäljelle jäävää agressiota ja lähti tuomarin matkaan ok. Seinän jälkeen koira oli kyllä niin tiltissä että en muista sitä ikinä tuollaisena nähneeni.. Että aika paineen se siitä otti. Laukaukset kuitenkin ok, vähän säpsähti toiseen kun videolta katsoin. Nopeaa kuitenkin palautui ja heti testin jälkeen kun odoteltiin tuomarien tuloksia tehtiin jo tottispätkää samalla kentällä, ei ongelmaa - eli kun on tekemistä mihin saa paineen purettua niin ei mitään ongelmaa :) Iloinen olin kuitenkin että mentiin ja testi läpäistiin.

142p. loppupisteet.

Toimintakyky +1b - kohtuullisen pieni - jep, tiedossa.

hermorakenne +1b Hermostunein pyrkimyksin - keräsi painetta ja paniikkiseinä lopussa vielä ..,

Luoksepäästävyys meni himpun yllättäen +2b... Luoksepäästävä- hieman pidättyvä, mutta no tottahan tuo, ei Nessa välitä vieraista ihmisistä sillä tavalla, mutta Piitusta poiketen, Nessa ei kyllä vieraista ota mitään sen kummempaa painetta.

Temperamentti kohtuullisen vilkas +2 - mikä näkyy, tuo on rauhallisempi..

Puolustus halu, kohtuullinen hillitty +3, 

Terävyys +1a Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua ,

Taisteluhalu +2a kohtuullinen,

Kovuus +1 hieman pehmeä, allekirjoitan :)

Laukaus- pelottomuus ++ Laukauskokematon.

 

Nessa vain on ja tulee olemaan mun käteen sopiva koira. Riittävästi sillä on hermoja pitää pää kasassa kaikessa arjessa, töissä, kokeissa, ei ota kieppiä tai kierroksia, osaa rauhoittua missä ollaankin.. Siinä on ehdottomasti riittävästi moottoria töihin, harrastuksiin, kaikkeen mitä on tehtykin. Sen kanssa ei ole koskaan tarvinnut pelätä että purisi ketään, voin tehdä sen kanssa töitä dementiatalossa, lapsiperheessä, tai mielenterveysyksikössä, tuo ei ketään syö jos jotain säikähtääkin. Nessan ystävällisyys, pehmeys sitten, on jotain ainutlaatuista, tuon koiran kanssa on vain hyvä olla ja kulkea elämää eteenpäin. <3 

Että hyvä vuosi Nessan kannalta :)

Muut koirat sitten. Piitu on ollut oikeinkin hyvässä kunnossa, harkitsin sen kaivamista jopa naftaliinista syyskuun kokeisiin kun Nessa loukkasi jalkansa :D Mummokoira pääsi jopa pienelle jäljelle ja konkarihan veti kuin vanhat tekijät :) Töissä Piitu on ollut koko vuoden säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta vääjäämättömästi ikää alkaa olla. Takapää ei ole enää entisensä, luikastelee enemmän kuin ennen ja takajalat täräjää - näkö myös tuntuu heikkenevän pikkuhiljaa.

Niki - käytin sen keväällä kuvissa. Se loukkasi takajalkansa ja oli hetken aikaa kolmijalkainen, takareisi oli sillon ongelmana. kuvissa pieni alkava muutos rintarangassa ja hännässä spondyloosi. Kesää kohti Niki toipui ja on ollut töissä ok, mutta hyppyä se ei enää halua mennä / pääse puhtaasti yli. Jotain tuolla lannerangassa on vikaa ja Jaana-Kaisankaan hoidot ei ole täysin sitä auttaneet enää. Mutta koitetaan pitää kiukkupussi työkunnossa. Kokeisiin en ole sitä koko kesänä treenannut, mielenvirkistystottista sillon tällön ja esineruutua tms. taitaa Niki olla eläkkeellä pk- hommista.

Päksy sai elokuussa haukunestopannan ja AH miten hyvä vehje se on!!! Olisi pitänyt hankkia jo aikoja sitten!! Päksyn vire nousi kevään mittaan koko ajan töissä ja niin hyvä kun on ollutkin niin ongelmaksi on muodostunut se että koira paukuttaa autossa ihan koko kartoituksen ajan - hirveän kovalla ihanalla parsonin haukullaan - niin että näkee suorastaan muiden koirien ilmeestä sen tuskan mikä pienessä peltikopissa on olla sen metelin keskellä... No panta on toiminut ja oikeastaan meidän elämä sujuu oikein hyvin herra Parsonin kanssa nykyään. Töissäkin olen sitä käyttänyt ihan säännöllisesti ja toimii varsin hyvin. Pientä viilausta ohjaukseen ja paikantamiseen vielä toiveissa, mutta pikkuhiljaa. Jätkä täyttää kohta 2v. ja loppuviimein hyvää tahtia on valmistumassa homekoiraksi.