sunnuntai, 15. lokakuu 2017

Kausi 2017 Nessalle Sm-tulos jahtia ja luonnetesti, kaikenlaista

Huhtikuu ja toukokuun alku meni pitkälti omaa koetta järjestäessa - se oli alunperin suunniteltu huhtikuun loppuun, mutta poikkeuksellisen viileä kevät ja jatkuvat lumisateet aiheutti kokeen siirron lopulta toukokuun puoleen väliin. Siinä tuli muutamakin hyvä treenipäivä vietettyä kökkähommissa. Onneksi koe saatiin kuitenkin kunnialla vietyä läpi.

Toukokuun lopulle oli kalenterissa Nessalle ensimmäinen jälkikoe Hämeenkyröön. Se meni kohtuu nappiin kaikin puolin. Tottiskarsintakokeessa saatiin 89p. tottiksesta ja päästiin 20 karsivan koiran joukosta maastoon ihan ok. Tottiksessa oli sitä ja tätä, muttei yhtään liikevirhettä kuitenkaan. Maastosta pisteet taisi olla 199 tms. Täydet janalta, 6 keppiä ja 3 esinettä - himpun pureskellen luovutus, siitä piste. 1. tulos ja 1/20 koiran kokeessa. Jäljen Nessa ajoi super tarkasti, mutta taisin kaksi käppiä poimia itse. KVA kello kilahti toisen kerran tässä kokeessa.

Kesäkuulla oli seuraava tottiskarsintakoe Harjavallassa. Olin itse kipeänä edeltävän viikon ja sitä ennen käytiin Unkarissa matkalla ystävän kanssa - näkyi treenaamattomuus jo kokeessa ja 84p. ei päästy maastoon todella kovatasoisessa karsinnassa.. taisi 87p koira olla ensimmäinen maastossa.

Heinä - elokuu meni sitten ilman kokeita, ei saatu koepaikkoja vaikka aika moneen puhelinarvontaan osallistuin. Oli todella harmi koska koira oli todella hyvässä vireessä kaikin puolin alkukesän jälkeen. Yhteen kokeeseen olis päästy kolmannelta varasijalta heinäkuussa!!! (siis ikinä ennen :/ ) mutta oltiin silloin jo Tuulin kanssa matkalla Lappiin pienelle heinäkuiselle vaellukselle. Fiksua oli kerrankin kieltäytyä - sen verran rankka rinki oli ja Nessalta repesi yksi kynsi vaelluksen lopuksi, ei olisi ollut heti sen päälle koekunnossa. Syyskuun alussa Nessalla oli juoksut.  Syyskuu meni itsellä sairastaessa. Olin liki 2 vkoa kuumeessa ja muuten täysin poissa pelistä - elokuun lopussa päättyi myös yksi ajanjakso elämässä - erottiin Teemun kanssa. Syy seuraus, mikälie, mutta jäi koiratreenit elo- syyskuulla hieman toisarvoisiksi sitten näissä elämän tilanteissa. Hyvä kun ihan pakolliset asiat sai hoidettua.

Syyskuun lopulla olisi ollut rotumestaruudet, mihin päätin olla osallistumatta treenien vähäisyyden vuoksi, vaikka sinne alunperin oli ajatus mennäkin. Seuraavana vkloppuna oli sekä piirinmestaruudet, että Kauhajoelle järjestetty himpun isompi koe, minne sain paikan. Eikun tuulta päin ja molempiin sitten jahtaamaan Sm- koe tuloksia. Vuodelle 2018 sääntöihin tuli muutos ja nykyään vaaditaan 3 voi - luokan tulosta joista yksi 1. tulos kuluvalta tai edelliseltä koekaudelta... eli aikamoinen suoraan sanoen. Alavudella oli lauantaina piirinmestaruudet. Pari viikkoa ennen koetta Nessa loukkasi lenkillä hieman myös jalkaansa ja ontui sitä ajoittain - jälleen jäi siis treenit, etenkin tottiksen hyppyjen osalta hyvin vähiin - ja se oma sairastaminen.... Varovainen haave oli ensimmäiseltä päivältä ykköstulos - tiedossa oli hyvin että toisen päivän kokeesta rämpimällä läpi ja hyvällä tuurilla tulos :D Mutta ensisijaisesti lähdettiin kahta koularia jahtaamaan.

Piirinmestaruuskoe alkoi jäljellä. Jana oli kökkö.. saatiinkohan 32p.. tai jotain. Jouduin lähettämään uudestaan kerran ja koira otti takajäljen. Jäljellä koira oli HYVÄ!! Maasto oli todella vaihtelevaa, peitteistä metsää, suopursukkoa, tien pohjaa missä kasvoi täysi peltoheinä, ojien ylitysiä monta, tien/ polun ylityksiä, vasta harvennettua taimikkoa,... kaikkea mahdollista. Varmaan kymmenen kertaa mietein jäljen aikana että näinköhän ollaan vielä jäljellä. Mutta niin vain keppi kepiltä mentiin eteenpäin. Yhden kepin nostin itse.. mutta hyvä on Nessan perässä kävellä kun se menee askel askeleelta 98% jäljen päällä koko ajan, kulmissa tulee välillä pienet ringit, jotain pieniä puun kiertoja välillä. Kaikki 6 keppiä löytyi.  Esineruudussa koira ei ollut parhaimmillaan - sää oli hieman haastava, tuuleton ja sadetihku, tietää että hajut on paikallaan. Ei tainnut yksikään koira nostaa 3 esinettä kokeessa, me löydettiin vain yksi. Tottiksessa oli sanomista siellä ja täällä - seisominen meni nollille - muuten kahlattiin liikkeet läpi 78p. Arvostelu oli varsin tiukka - otti Nessan himpun kauas jäämisistä noudoissa -2p. jokaisesta. 2. tulos tästä kokeesta, kuitenkin koulari :) Piirinmestaruus pronssia pisteen erolla hopeaan. Ihan tyytyväinen olin treenimääriin nähden kokeeseen :)

Seuraavana aamuna uusi startti Kauhajoelle. Ihan LUKSUSTA!! kun oli kokeet näin liki, ei tuntien ajomatkoja yms. Poika oli isällään, joten äitin omaloma vkloppu oikein muutenkin. Kokeessa aloitettiin taas maastoilla. Voittajaluokan toinen jälki, joten reippaasti saatiin taas aamu käyntiin. Nyt meni janan todella hyvin, mutta takajälki - 4p. Jäljen Nessa ajoi jälleen todella hienosti - koko ajan hyvin jälkeä seuraten. 2. kepistä ajoi yli, ne nostatin koiralla kyllä, muuten ilmaisut hyvät ja vire loppuun asti mainio jäljellä. Pientä jäynää oli jäljessä 3 kepin jäleen oli n. 600-700m tyhjää, minkä jälken 3 viimeistä keppiä n. 200m matkalla :D oli loistofiilis nostaa ne jokainen kun olin jo 4 kepillä varma että tää on 6. keppi.... ja seuraavalla ja se tunne kun se ei vieläkään ollut, vaan viides, siellä on vielä kuudeskin!! Niin vain nousi taas kaikki. Sitten esineruutuun missä voi pistää kyllä enemmän ohjaajan kuin koiran syyksi sen ettei tullut kuin 2 esinettä - unohdin täysin mistä koira kävi ensimmäisen esineen nostamassa ja käytin varmaan 1-2min pistottamalla koiraa siihen alueelle mistä oli jo esine nostettu... pah - Tottiksessa olisi riittänyt muistaakseni 86p. 1. tulokseen,..... mutta ei tänään ollut itsellä ihan kauheasti paineita että oltais sen verran saatu. Taas arvottiin ensimmäisenä itsemme paikallaoloon ja se ei vain sovi Nessalla oikein hyvin, kerää painetta ja sitten tottiksessa tulee haukkumista - taas näin kävi. Iso asia miettiä miten tuosta päästään eroon. Lisäksi edellisen päivän koe näkyi koirassa siinä että tuli ihan hirveä määrä 2 - käskyjä, kyseenalaisti joka liikkeessä että ihanko tosissas taas tämä :D Ihan kamalaa sikailua!! Noudoissa ei tuumannut luovuttaa kapulaa ollenkaan tasamaassa ja hypyn jälkeen. Ihan kamalaa sähellystä .. 72p. MUTTA koulari jälleen ja Sm- koelippu kasassa ;) Olin siis loppuviimein oikein tyytyväinen viikonloppuun. Ei olisi voinut koiralta enempää odottaa, kun edelliset 2kk ollut liki treenaamatta sattuneista syistä.

Lokakuussa sitten ison puntaroinnin jälkeen luonnetestiin vol. 2. Saatiin Kauhajoelle rotikka yhdistyksen järjestämään testiin paikka. Sen verran oli jäänyt se pieleen mennyt kaivelemaan. Nessalla jouduttiin toukokuussa 2016 keskeyttämään koe koska koira meni paniikkiin seinään kiinni jätettäessä, olisi taittanut niskansa siinä, niin kovaa rempoi. Tuo testi oli myös viikko veljeni kuoleman jälkeen - en itse ollut ollenkaan normaali ja Nessa reagoi mun tunnetiloihin + se että 2016 syksyllä löysin ne mätäpaiseet suusta, puutikkukassat.. Niitä on paranneltu reilu vuosi nyt ja koiran suu on hyvässä kunnossa. Mikä on näkynyt mm. siinä että puree paremmin kiinni patukkaan ja taistelee huomattavasti vahvemmin kuin aikaisemmin.. Uskon että nuo mätäpaiseet/ puutikut oli jo tuolloin keväällä - todennäköisesti asia on koiraa vaivannut koko aikuisikänsä, vaikkei ole sitä päälle oirinut :( No jälkeenpäin kun miettii niin tietynlaiset lepoasennot on nyt jääneet pois, ennen nukkui mm. nojaten otsaansa tyynyyn ja koira on myös saanut massaa ihan eri tavalla ja karva ollut kunnossa...  Noh, kaikki tyynni, koiralla on selkeästi jäänyt siitä seinästä ikävä muisto ja sitä jonkun verran nyt viikkoa ennen testiä treenattiin (juu ei ole puolentoista vuoden aikana taas sitten niin yhtään....) Saati hihnalenkkeilty ikinä missään :D Että kaikkiaan tosi outo tilannehan tuo on mun koirille, olla vaan ja hengailla hihnassa kentällä eikä saa mitään varsinaisesti tehdä - aina kun koira on hihnassa niin mennään joko treeniin tai töihin ...

Testi meni loppuviimein ihan koiran näköisesti, kerroin tuomareille keskeytyneestä ja koiran suusta ja todennäköisestä kivusta - sanoivat heti että tänään ei keskeytetä :D Leikki hyvin tuomarin kanssa. Hieman koira oli "varpaisillaan" ihan alusta asti ja kyllähän tuo painetta keräsi koko testin ajan. Härpäkkeisiin reagoi Nessamaisesti säpsähtämällä ja tuumaamalla että mikä tuokin nyt sitten on, antaa olla... sillä ei ihan hirveää tarvetta ole mennä heti haistelemaan outoja juttuja, katselee mieluummin kauempaa.. Mieluummin halus repiä hihnaa, tehdä jotain mun kanssa ja sitten joutu vaan kieltämään koiraa siitä... juu. Pimeässä jäi haukkumaan toiselle tuomarille, tarjos jotain maalimiehen haukkua ... ? Tuli mun luokse kun yskäsin kerran tuomarin kehotuksesta. Seinässä Nessa meni jälleen paniikkiin ja rempoi pari kertaa, tällä kertaa kuitenkin luovutti ja jäi makaamaan "koomassa" - että varsinaista terävyyttä siitä ei tuomari saanut esiin, kun koiralle pahempi paikka oli vain olla siinä seinässä. No ei tuossa mitään hirveää terävyyttä olekaan, koskaan ollut. Tuomaria oli koittanut kuitenkin sitten näykkäistä kun meni sitä siihen silittelemään hyökkäyksen jälkeen, rempoi taas pari kertaa itseään irti seinästä, otettiin koira irti seinästä - ei näyttänyt siinä enää mitään jäljelle jäävää agressiota ja lähti tuomarin matkaan ok. Seinän jälkeen koira oli kyllä niin tiltissä että en muista sitä ikinä tuollaisena nähneeni.. Että aika paineen se siitä otti. Laukaukset kuitenkin ok, vähän säpsähti toiseen kun videolta katsoin. Nopeaa kuitenkin palautui ja heti testin jälkeen kun odoteltiin tuomarien tuloksia tehtiin jo tottispätkää samalla kentällä, ei ongelmaa - eli kun on tekemistä mihin saa paineen purettua niin ei mitään ongelmaa :) Iloinen olin kuitenkin että mentiin ja testi läpäistiin.

142p. loppupisteet.

Toimintakyky +1b - kohtuullisen pieni - jep, tiedossa.

hermorakenne +1b Hermostunein pyrkimyksin - keräsi painetta ja paniikkiseinä lopussa vielä ..,

Luoksepäästävyys meni himpun yllättäen +2b... Luoksepäästävä- hieman pidättyvä, mutta no tottahan tuo, ei Nessa välitä vieraista ihmisistä sillä tavalla, mutta Piitusta poiketen, Nessa ei kyllä vieraista ota mitään sen kummempaa painetta.

Temperamentti kohtuullisen vilkas +2 - mikä näkyy, tuo on rauhallisempi..

Puolustus halu, kohtuullinen hillitty +3, 

Terävyys +1a Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua ,

Taisteluhalu +2a kohtuullinen,

Kovuus +1 hieman pehmeä, allekirjoitan :)

Laukaus- pelottomuus ++ Laukauskokematon.

 

Nessa vain on ja tulee olemaan mun käteen sopiva koira. Riittävästi sillä on hermoja pitää pää kasassa kaikessa arjessa, töissä, kokeissa, ei ota kieppiä tai kierroksia, osaa rauhoittua missä ollaankin.. Siinä on ehdottomasti riittävästi moottoria töihin, harrastuksiin, kaikkeen mitä on tehtykin. Sen kanssa ei ole koskaan tarvinnut pelätä että purisi ketään, voin tehdä sen kanssa töitä dementiatalossa, lapsiperheessä, tai mielenterveysyksikössä, tuo ei ketään syö jos jotain säikähtääkin. Nessan ystävällisyys, pehmeys sitten, on jotain ainutlaatuista, tuon koiran kanssa on vain hyvä olla ja kulkea elämää eteenpäin. <3 

Että hyvä vuosi Nessan kannalta :)

Muut koirat sitten. Piitu on ollut oikeinkin hyvässä kunnossa, harkitsin sen kaivamista jopa naftaliinista syyskuun kokeisiin kun Nessa loukkasi jalkansa :D Mummokoira pääsi jopa pienelle jäljelle ja konkarihan veti kuin vanhat tekijät :) Töissä Piitu on ollut koko vuoden säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta vääjäämättömästi ikää alkaa olla. Takapää ei ole enää entisensä, luikastelee enemmän kuin ennen ja takajalat täräjää - näkö myös tuntuu heikkenevän pikkuhiljaa.

Niki - käytin sen keväällä kuvissa. Se loukkasi takajalkansa ja oli hetken aikaa kolmijalkainen, takareisi oli sillon ongelmana. kuvissa pieni alkava muutos rintarangassa ja hännässä spondyloosi. Kesää kohti Niki toipui ja on ollut töissä ok, mutta hyppyä se ei enää halua mennä / pääse puhtaasti yli. Jotain tuolla lannerangassa on vikaa ja Jaana-Kaisankaan hoidot ei ole täysin sitä auttaneet enää. Mutta koitetaan pitää kiukkupussi työkunnossa. Kokeisiin en ole sitä koko kesänä treenannut, mielenvirkistystottista sillon tällön ja esineruutua tms. taitaa Niki olla eläkkeellä pk- hommista.

Päksy sai elokuussa haukunestopannan ja AH miten hyvä vehje se on!!! Olisi pitänyt hankkia jo aikoja sitten!! Päksyn vire nousi kevään mittaan koko ajan töissä ja niin hyvä kun on ollutkin niin ongelmaksi on muodostunut se että koira paukuttaa autossa ihan koko kartoituksen ajan - hirveän kovalla ihanalla parsonin haukullaan - niin että näkee suorastaan muiden koirien ilmeestä sen tuskan mikä pienessä peltikopissa on olla sen metelin keskellä... No panta on toiminut ja oikeastaan meidän elämä sujuu oikein hyvin herra Parsonin kanssa nykyään. Töissäkin olen sitä käyttänyt ihan säännöllisesti ja toimii varsin hyvin. Pientä viilausta ohjaukseen ja paikantamiseen vielä toiveissa, mutta pikkuhiljaa. Jätkä täyttää kohta 2v. ja loppuviimein hyvää tahtia on valmistumassa homekoiraksi.

 

lauantai, 14. tammikuu 2017

Uutta vuotta

Päivitellään tänne vähän fiiliksiä :) Elämä menee päivä kerrallaan eteenpäin. Harrastusrintamalla yhä vieläkin kovin hiljaista, mutta pieniä elonmerkkejä naftaliinista pois pääsemiseksi on ilmassa. Katsotaan, ilman paineita.

Päksyn kanssa onneksi sujuu asiat varsin hyvin, tai ainakin paljon paremmin. Kastrointi ja se vuoden rajapyykki kun päästiin yli, alkoi asiat luistaa huomattavasti paremmin. Sisäsiisteys alkoi parantua vuoden kohdalla, vieläkin satunaisesti tulee sisälle vahinkoja, mutta ehkä kerran parissa kolmessa viikossa. Koira on pikkuhiljaa rentoutunut ja kun energiaa saa purettua yhä enemmän töihin, mihin treenataan aktiivisesti, niin kotona malttaa olla. Pikkasen sitä ääntelyä on yhä, pitkään nukuttu aamu, jokin poikkeus rutiineista niin jätkä kyllä ilmaisee sen äänekkäästi. Välillä auton kyydissä pidetään serenaadia ihan vain koska.. Mutta onneksi tämäkin on koko ajan vähenemään päin. Nyt on ollu kyllä autuasta olla narttujen juoksujen ajan kastroidun uroksen kanssa, joka ei tajua asiasta sen taivaallista! Keskittymiskykyäkin on alennut jätkään vihdoin tulemaan, ilmeisesti ne aivot toimitettiin vuoden myöhässä ;) Nyt tuota pystyy jo kouluttamaan, kun malttaa olla yli nanosekunnin paikallaan ja kuuntelee! Päksykin kävi Jaanan käsittelyssä elokuulla ekan kerran ja nyt marraskuulla toistamiseen, silläkin oli rintarangassa sanomista, ehkä kolaroinut itseään jossain ja hoidon vaikutus oli välitön, ehkä se on jotain epämiellyttävää tunnetta aiheuttanut ja sitä kautta myös levottomuutta. Loppuviimein näyttää että tuo jää, vaikka kesän sitä kauppasin jokaiselle vastaantulevalle, tilanne vaikutti jo sen verran epätoivoiselta ja se oma elämäntilanne oli niin vaikea.. On se ihana, sohvakoira ja sylin valtaaja. Persoona isolla Peellä! Opportunisti aina, vähän, tai paljonkin samaa kuin Nikissä persoonana :D

Piitu mummo tuntuu voivan yhä vieläkin hyvin ja on yhä töissä säännöllisesti. Se vain paranee sillä rintamalla vanhetessa. Selkää on käyty Jaana-Kaisalla hoitamassa säännöllisesti ja pysynyt sillä hyvänä. Bot- loimi on ahkerasti käytössä. Takajalkojen liikkeet ei enää ihan seuraa etupäätä aina, mutta muuten koira vaikuttaa pirteältä ja iloiselta. Kohta 11v. mittarissa. Välillä se jo jää osan pihalle menoista sisälle, ei aina halua mukaan ja oikein pitkillä lenkeillä saattaa jäädä vierelle kävelemään. Syksyllä hankin sille galastopin valeraskauden alettua ja oli kyllä ihan ehdoton juttu minkä tulen tekemään jatkossa aina. Ei tällä kertaa maannut montaa kuukautta valeraskaushuuruissaan ja menettänyt mm. lihaksiaan siinä samassa. On jopa saanut hieman lihaskuntoaan takaisin nyt kesän ja syksyn aikana.

Niki, skitsopetteri :) Se on ollut luotettavan takakireä itsensä. Jotain häikkää siitä autokolarista on jäänyt sen rankaan, ei tahdo pysyä kroppa ilman jumeja vaan uusivat aina. Ennen kolaria Jaanan käsittelyssä oli 4v. ihan priima vielä, mutta nyt on aika paljon aina sanomista. Bot auttaa tuollakin selkeästi ja pidetään sitä ahkerasti päällä. Me on vihdoin löydetty jotain ymmärrystä, Nikin herkkyys, mitä se on mitä suurimmassa määrin kovan ulkokuorensa kanssa, herkkä likka, jota pitää silittääkin niin että häävin koskee, muuten se riehaantuu. Koira mikä on opettanut mulle niiiiiiin paljon ja tulee varmasti opettamaan. Se kaipaa tekemistä ja mulla on vähän huono omatunto sen suhteen, viime keskiviikkona ihan Nikin takia mentiin maneesilla käymään. Voi että kun se olikin onnellinen. Malinois on kuitenkin koira mille pelkkä siisti sisätyö, nenähomma ei tahdo oikein riittää että pysyy tyytyväisenä. On ollut itse seesteisyys nyt noiden treenien päälle, eilen käytiin pitkästä aikaa (vihdoin lunta sen verran) vetohiihtolenkillä. Koitetaan kerätä vähän lihaskuntoa taas likkoihin!

Nessa. Ennen syksyn vaellusta löysin sen suusta läjän puutikkuja koteloituneena kitalakeen. Sen puunjärsintä! Selvisi miksi siihen ei oikein välillä ruoka tartu ja kylkiluut vain näkyy. Tuon jälkeen kun olen lähes päivittäin tarkistanut suun ja putsannut aina tarvittaessa. Sitä en käsitä miten se ei tuota ole oireillut, kipuillut mitenkään että olisi voinut havaita! Tyttöön tullut massaa lisää ihan itsestään ja karva kiiltää taas, paras indikaattori siitä että kaikki ok nyt. Nessakin on vähän sen oloinen että duunia kiitos. Töissä on ihan ykköskoira tällä hetkellä ja on pääosalla keikoista aina mukana. Mutta koitetaan aleta kevään mittaan rakentamaan sitä tottista ylös, jos se vielä saataisiin kasaan viime kesän romahduksen jälkeen. Jaanan käsittelyissä siitä ei ole mitään suurempia jumeja löytynyt vielä onneksi. Mun luottokoira. Se on kyllä alennut tän tottistreenitauon aikana sikailla yhä enemmän, hallintaa ole kohta ollenkaan siihen! :D Pitää jo ihan sen vuoksi aleta ottamaan vähän juttuja että muistaa taas mikä oli sallittua ja mikä ei. Lenkit juostaan nykyään narupallo kaulassa, saa sitä järsiä niin ei tartte tunkea puuta kitalakeen..

Joka koiran kanssa siis jotain. Tätä se on näiden kanssa eläessä ja kun koittaa päivittäin tarkkailla että kaikki ois hyvin, että ovat varmasti hyvässä kunnossa töitä ajatellen :) Silti välillä kokee epäonnistuvansa kun jonkun asian tajuaa vasta pitkän ajan päästä, mikä millekin sopii, mikä mitäkin vaivaa.. Itseäni olen hoitanut "ratsastus terapialla" Välillä kaipaa jotain ihan muuta tekemistä ja olen löytänyt ratsastamisen uudestaan. Se on kyllä ajanviete mikä nollaa ajatukset ihan täysin, töistä, koirist, kaikesta! Koti kotona Bellalla kävin ekan kerran isosiskon suostuttelun jälkeen itsenäisyyspäivänä ja se sujui jotenkin niin hyvin että kuume jäi. Nyt olen käynyt erään tutun tallilla ratsastamassa tässä Ilvesjoella ja katsotaan jos tästä muodostuisi pidempi harrastus. Onhan tuota geeniperimää hevosteluun, olen ainut mun sisarsarjasta joka ei ole vielä omistanut hevosta :D

 

 

 

 

maanantai, 19. syyskuu 2016

Surun kesä

 Muutama päivä tuon päivityksen jälkeen meni kaikki uusiksi. Veljeni kuoli yllättäen sairaskohtauksen myötä äitienpäivänä 8.5.  Suru, järkytys,.. Totaalinen lamaantuminen. Kevät meni jonkinlaisessa sumussa, niin töiden kuin harrastusten osalta. Auto-ohjauksella yritti tehdä asioita toukokuulla, kuitenkin niissä huonosti suoriutuen pääasiassa. Kesäkuun alussa löin ns. pelin poikki ja jäin pitkälle lomalle koska jo omakin terveys tuntui antavan stressille periksi. Vasta heinäkuulla palasin pikkuhiljaa töihin ja osa päivistä on tuntunut jollain tavalla normaaleilta. Mikään ei kuitenkaan ole enää ihan niinkuin ennen.

Koirapuolella se sumuinen toukokuu aiheutti mm. sen että Nessalla on nyt hylätty luonnetestitulos. Vain viikko veljen kuoleman jälkeen sain peruutuspaikan Ilmajoen luonnetestiin ja jossain aivosumussa- autopilotti päällä päätin sinne lähteä.. Nessa on mun koira, se kulkee mun vierellä ja huolehtii jos mulla on paha olo. Ja jos joskus niin sillon mulla oli. Se ei valehtelematta ollut muutamaa metriä kauempana minusta koko tuona aikana touko-heinäkuu.. Voin suoraan jälkiviisaana sanoa, ettei koirassa ollut mitään normaalia siinä testissä ja vaikka se muuten sujuikin kohtuullisen hyvin, niin seinään kiinni jätettäessä likka totesi että tähän en muuten jää. Nessa meni sellaiseen paniikkiin, yritti rimpuilla seinästä irti, että keskeytin kokeen siihen. En ehtinyt poistua metriä kauemmas koirasta. Tämä on harmittanut, mutta asioiden tärkeysjärjestyksessä tämä on siellä mapissa Ö- tällä hetkellä. Koitamme ehkä mennä testin uusimaan joskus. Muutamia kertoja on seinässä pitämistä jälkeen päin treenattu, Nessa kun ei oikeastaan koskaan ole ollut missään kiinni lyhyessä narussa. Toivon että mahdollisessa uusintatestissä siitä ei tule ongelmia. Isoin harmitus minulle ehkä tästä on ollut se, että meidän pentuhaaveet meni niin syvälle romukoppaan tämän myötä että taitaa siirtyä se haave ulottumattomiin.

Seuraava floppi oli kesäkuun alussa Lohtajan jälkikokeessa minne olin ilmoittautunut jo aikaa ennen.. Ei treenattu, ei oikeasti yhtään, kerran kävin kentällä ennen koetta. Ja taas jossain aivopierussa ajattelin että kait se sujuu.. Nessan "pysyn vierelläsi no matter what" moodi oli vieläkin päällä ja niinhän siinä sitten kävi että hyvin menneen maasto-osuuden jälken (6 keppiä, ok jana ja 2 esinettä) jälkeen se lähti paikallaolosta perään ennen kuin ehdin edes piiloon ja hoksattuaan tämän, että mun viereen voi tulla, enkä puutu siihen kokeessa, se tuli myös kaikki jäävät perään. Myös eteenlähetyksessä juoksi mun luokse kun huusin maahan- Totaalinen tottiksen romahdus ja pisteet taisi olla juuri ja juuri päälle 50p. Treenaamattomuus ja mun jännitys tuon nyt teki. Osaltaan ehkä myös se että Nessa aloitti juoksut pari päivää myöhemmin ja oli kyllä keskimääräisen hölmö koko juoksujen ajan..  Treeneissä (niissä vähissä) en ole juuri ongelmaa saanut esiin sen jälkeen, mutta SM- kisojen nollakoirakkona elokuulla jännitys sen taas laukaisi, tuli paikallaolosta ja olisi kaikki jäävät tullut myös ellen olisi varmistellut monella uudella käskyllä.. Että tällä tavalla on tottis hajalla 90+ pisteestä totaalisesti rikki meillä. Pitkä tie on edessä ja motivaation tänä kesänä ollessa mitä on, ei ole nyt asialle vielä tehty käytännössä mitään. Tämän flopin myötä meni haaveet päästä SM- kisoihin lapualle kisaamaan.

Tällaista. Toivon että saisin jostain motivaatiota vielä kasaan. Koko kesä on ollut surua ja haaveiden murenemista. Päivittäisestä elämästä selviytymistä pääasiassa. Pieniä ilon hetkiä onneksi ja itseeni menemistä. Tajusi että ehkei kannata koittaa hakea niitä hyvänolon tunteita ulkopuolisista asioista. Perheen kanssa olemista. Kävin kesäkuun alussa ensimmäisellä yksinvaelluksella, mukanani vain Nessa. Se oli voimaannuttava kokemus kaiken kaikkiaan. Minä pystyin siihen :) elo- syyskuun vaihteessa kävin toisen reissun Muotkalla Piitun ja Nessan kanssa. Joel kasvaa ja osaltaan treeneissä käynti on ollut aina niin vaikeaa sen vuoksi, koskei poika ole enää niissä viihtynyt mukana ja hoitajia ei ole meillä täällä illoiksi. Voi olla että aikamoista hiljaiseloa on treeni rintamalla edessä vuosiksi. Sen tiedän kuitenkin, etten enää sitä stressaa. Elämässä on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin yksi koe, yksi kisa, ja ne pisteet mitä sieltä saa. Jatkamme harrastukisa sitten kun niistä saa iloa, voimaa ja hyvää mieltä, jos se tuntuu yhtään väkisin tekemiseltä, niin menemme mieluummin pitkälle metsälenkille, otan koiran syliin ja vietän hetken yhdessä. Töitä koirilla on kuitenkin ollut hyvin, joten aktiviteettia saavat jokainen ja lenkkeilty on ehkä enemmän kuin koskaan, luonto antaa voimaa.

Meidän perheen parsoni, Päksy on myös ollut koko kevään ja kesän tapetilla. Sen sisäsiisteys ongelmat, vielä puolivuotiaana se päästi kaikki sisälle, ihan huoleti, vaikka juuri oli pihalta tullut. Äänen käyttö, jatkuva. On ollut mulle hermoja raastavaa. Sisäsiisteys asiaan puututtiin rajaamalla tilaa öiksi toukokuulla ja pikkuhiljaa alkoi valoa näkyä tunnelin päässä. Äänen käytön suhteen ei yhä vieläkään, se vaan vuotaa, aina kun on joku hänen mielestään huonosti. Kastraatio tehtiin nyt syyskuun alussa koska pojasta tuli myös "hieman" yliseksuaalinen ja työ treenit meni tyttöhajujen haisteluksi, kotona nylkytettiin tuntikausia narttuja vuoron perään tai maattiin lattialla vieressä ja piipattiin... :D Päksy on ollut kyllä sellanen kaveri, että toivottavasti ei ikinä enää! Mä niin toivon että kun päästään tuon vuoden rajapyykin yli, niin asiat alkaisi sujumaan. On se jo paljon tasoittunutkin ja paljon ihan kuulollakin. Mutta kyllä paimenet on vain helppoja koiria.

Ihan kuollutta ei onneksi harrastuspuolellakaan ole kuitenkan ollut. Mennä lauantaina järjestettiin Jkh:n ensimmäinen hakukoe :) Se tuntui hyvältä, oli mukavaa puuhaa ja ilmeisen onnistunut koe me saatiin vedettyä läpi. Ehkä keskityn enemmän tuohon puoleen vähäksi aikaa, järjestämään kokeita niihin osallistumisen sijasta. Antaa ajan näyttää.

 



 

lauantai, 30. huhtikuu 2016

Seminaaria, treenejä..

Kokeen jälkeen mentiin seuraavaksi päivää Poriin kuuntelemaan Päivi Lilljegreniä. Pitkän linjan malinois kasvattaja ja MM- tason kilpailija. Ihan mielenkiinnolla odotin päivää ja ihan hyviä juttuja sieltä tulikin. Mä olen loppuviimein hirveän vähän kulkenut viime vuosina missään seminaareissa kun tuntuu että jokaiseen ongelmaan on ratkaisu löytynyt Keuruun käynnillä :D tai Kannuksen kouluvuosina tuli imettyä sieltä toki myös valtavasti tietoa. Kertaus on kuitenkin opintojen äiti ja pitkälti tuttuja asioita tuolla Päivin semmassa käytiin läpi. Ei niitä vain osaa aina miettiä oikein tai oikeassa paikkaa koiralle. Nessan kanssa menin sinne nouto-ongelman vuoksi, jos tulisi jotain uutta ideaa siihen. Eli tuo sen raivostuttavan hidas palautus ja kapulan pureskelu loppumatkasta ennen kuin istuu eteen, siinä saattaa ottaa ihan hyvänkin otteen, mutta se matka ennen sitä. Koitettiin ensinnä liinassa haukuttamista, kapulasta taistelemista ja siitä eteen istumaan, no tämä ei tuntunut tuottavan muuta kuin lisää suun liikettä Nessalle. Hyvin nopeasti Päivi tämän totes ja vaihdettiin suunnitelmaa kolmionoutoon. Tätä on Miiakin joskus ehdottanut, mutta apparittomuus on se mun ikuinen tekosyyni olla työstämättä jotain asioita sen pidemmälle :) Nyt on kuitenkin seuraaminen saatu aika kivalle mallille kevään aikana appareiden avulla (siis suom. apusilmien jotka siellä kommentoi perässä millon saa palkata..) Jos nyt koittasin kuitenkin.. siis Appari liinaan kiinni, haukutusta/ saalista kapulaan, minä juoksen kauas ja annan joko noutokäskyn tai luoksetulokäskyn. Appari varmistaa että koira joko ottaa kapulan tai lähtee luoksetuloon. Jo parilla toistolla tuo tuntui tehoavan seminaarin aikana ja Nessa tuli jopa laukalla eteen ja piti paremmin kapulaa. Eli koitetaan nyt tätä pienenä kuurina, jos päässä klikkais jotain ja saatais siihen kapulan palautukseenkin hyvä draivi vielä. Sinänsä ongelman laatu ei ole mikään maata kaatava, mutta olisi se hieno saada mieluummin eri- noudoista kuin eh tai pahimmillaan h tuon takia. Toinen treeni tuota tehtiin pari päivää seminaarin jälkeen, kaatosateessa ajoin Kauhajoelle kentälle tekeen koiran kanssa kaksi noutoa :D Kyllä tuntui taas älykkäältä toiminnalta tää koiraharrastus!! Jotain se tuottaa, Nessa puri kiinni kapulaan, irrotus vasta kolmannella käskyllä :P

Muuten seminaarissa oli hauska seurata varsinkin nuoria belgi edustajia, pääosa koirista oli aika nuoria ja saman tyyppisiä ongelmia, lähinnä vireen nostoa yms. taidettiin olla kokenein koirakko Nessan kanssa. Tuntuu ettei tuo malinkaan vietti ihan itsestäänselvyys ole nuorena ja tietyssä mielessä ihmisillä tuntuu olevan aika suuria ennakko-odotuksia näiden suhteen.. kiirekin jossain mielessä. Nessa on kyllä opettanut mulle valtavasti koirasta, erilaisesta malista. Näitäkin on niin kovin monen laisia. Avain sanat mun mielestä on suhde siihen koiraan, kiireettömyys tällaisen koiran kanssa. Pienin askelin alkuun. Kyllä näissä moottoria on valtavasti, se pitää vaan saada esiin ja tekemään se koira sulle töitä :) Nyt 3.5v ikäsenä tuo koira on täyttä kultaa! Alle vuotiaana tottis oli yhtä saalis kyttäystä, ilme jotain ihan muuta kuin nyt. Reilu vuoden ikäsenä kun saatiin haukku auki niin lähti asiat rullaamaan. Vähempi oli silloin ehdottomasti enemmän tämän kanssa.

Eilen käytiin ekaa kertaa jäljellä kisan jälkeen. Heidille kiitos :) Kilometrin jälki, muksut oli matkassa, joten ihan ei vihtinyt kahta tuntia vanhentaa, ehkä tunnin oli ikää kun lähdin ajamaan. Jana- jana- jana..... mitenhän tuota työstäis tuolla. Oppi meidän peko treeneissä kyllä aikanaan etenemään, mutta tekee sellaista S- kuviota siinä koko ajan edessä.. + että on ottanut tämän kevään jokaisella janalla takajäljen. Melkeen jo tiedän että pitää koira kutsua toiseen suuntaan kun ottaa jäljen. Jäljen otto on myös aina vähän sellainen epävarma, ajaa korkealla nenällä ensimmäiset 10-30m. Muuten jälki meni hauskasti. En yhtään tiennyt miten se Heidi oli siellä mennyt, no yhden kohdan tiesin minkä jälkeen tulee käppi. Ei auta kuin luottaa koiraan. 4 käppiä oli 1km jäljelle jätetty. Hetsausta ja kehumista taas kun oli jäljessä kiinni. Nyt on mun mielestä koiralla hyvä draivi jälkeen, noin tuoreella oli vauhtia vähän liikaakin, sai pidättää liinasta koko matkan... Viimeisestä käpistä ajoi yli, tultiin tielle. Käytiin treenaamassa viimesen käpin nostaminen ja kätevästi Nessa nostikin jäljen, jäljesti takajälkeä ja löysi käpin. Näinhän me ratkaistaan tuo janaongelmakin ;) Kolme muuta ilmaisi hienosti.

 

 

 

sunnuntai, 24. huhtikuu 2016

Nessalle JK3 Harjavallasta

JEEEEEE!!! :D Parin totaalisen epäonnistumisen jälkeen tää tuntui niiiiin hyvältä :)

Ilmoitin siis Nessan Harjavaltaan vähän jo valmiiksi luuseri fiiliksellä, mennään nyt kun on kiva koe ja noin lähellä.. eisepelaajokapelkää ja kaikkea sitä rataa, katusin vanhana jos en ois edes yrittänyt.. Noh, sinne siis kun ei juoksutkaan alenneet. Viimeisin jälki ajettiin sunnuntaina. Piia teki meille n. 1300m jäljen 6 käpillä ja pallo päässä. Nessa jäljesti ekaan piikkiin, teki hukan, löysi jäljen, jäljesti väärään suuntaan, löysi käpin, vaihtoi riistan jäljelle ja käytiin kilometrin lenkki kävelemässä niitä pitkin, toi mut jäljelle takaisin ja ihmeen kaupalla selvittiin sekin jälki loppuun. Ehkä paskin kenraali ikinä siis alla :D Viikolla vähän viilattiin tottista, oli aika isoja juttuja mitä korjailtiin, mm. perusasentoa ja eteen lähetyksessä sikailua.

Koe alkoi tottiskarsinnalla ja mulle osui nro 2. ekassa parissa siis kentälle ja ekana tottikseen. Vierekkäin pyöri kaksi kenttää, karsimassa oli 20 koiraa. Onneksi talvi lisää ikää ja nähtävästi vähän kokemustakin on tuonut Nessaan varmuutta ja se oli oikeasti aika kivassa vireessä kentällä koko ajan. Liikkeiden välisissä siirtymisissä tuli ihme hasseja, meni mm. maahan naapurikentän käskyistä kun seurautin paikallaolosta piilolle. Omassa tottis osuudessa sitten jäi puolestaan maahan meno tekemättä,, meni vasta toisella käskyllä, ehkä juuri tuosta syystä kun sekas noita käskyjä. Liikkeestä seisomisen istui. Muuten linja oli erinomaista ja eh:ta. Joku vino perusasento, vähän mälväämistä noudoissa, kapulan haku oli vähän kehno, onneks sitä ei niin arvostella.. Linja ei ollut mikään ylitiukka, mutta mm. parista haukahduksesta seuraamisessa meni piste. 90p. loppujen lopuksi saatiin noilla virheillä.

Maastoon päästiin, aika kovalla karsinnalla, taisi 86p. olla matalin maastoon päässyt. Arvottiin nro 1 eli ensimmäisenä metsään. Ei ehtinyt taaskaan paljoa jännittää. Autosta heti koira pihalle ja lähetyspaikalle. Janalle lähetys meni pieleen, tai Nessa ennemminkin vähän karkas multa :D onneksi oikeaan suuntaan, hyvin oli menossa.. ja ajattelin etten enää vihti sitä erikseen kutsua takasin.. Tuuli kävi vasemmalta ja Nessa pyrki sinne voimakkaasti. Pari kertaa kutsuin takaisin ja pyysin etenemään. Takamerkillä lähti vasemmalle epävarmasti jäljestämään, kutsu kuului takaisin keskilinjalle, uusi lähetys ja koira oli vähän ullakolla olevan oloinen, epävarma, mutta lähti onneksi. Ehti jo ajatus käydä mielessä että näinkö käy ekan kerran ettei päästä janalta metsään.... Noh, lähti jäljestämään ja nopeasti tarkensi sitten kuitenkin ja lähti hyvällä vauhdilla etenemään. 1. käppi oli n. 100m päässä, ehkä alle, tuomari oli vielä linjalla, enkä vihtinyt palkata koiraa kovin näkyvästi, leikittiin jollain puutikulla vähän. Jatkettiin jälkeä, jälki meni ihan tien viereen ja siinä ajoi auto hiljaa vieressä, viereisen jäljen koirakko valmistautui omaan suoritukseen vähän kauempana, onneksi ei häiriöt haitanneet.. piikki vasemmalle ja Nessa otti sen aikasen hyvin. kohta kulma oikealle, siinä tuli vähän jotain ylimääräisiä mutkia kohta, mitkä päättyivät siihen että Nessa otti ilmavainulla käpistä hajun ja löydettiin ilmeisesti siinä samalla jälki. Ehkä näin, vaikea sanoa, mutta lopputulema hyvä ja nyt käpistä ihan super palkka! Koitin nyt huolehtia joka käpin jälkeen että hetsaan Nessaa jäljelle lähetyksessä, pidätin liinaa ja päästin vasta etenemään kun oli selkeästi jäljessä kiinni, vieläkin vähän jarruttaen niin että joutui taistelemaan jälkeä eteenpäin. Tämä siksi että isot ongelmat ovat tulleet monesti käpiltä lähdön jälkeen, koira lähtee vähän hajamielisenä ja hukkaa jälkeä... Noh, nyt jatkui ajo hyvänä. Kulma, pitkä suora, käppi, super palkkaus taas :) Jälleen hetsaus jäljelle lähetykseen ja ihmetellen jäin seuraamaan kun jäljen oletettuun jatkumissuuntaan ei tuntunut hajua menevän, koira ihan pihalla, ei ollut kyllä askeleen jälkiäkään.. Siinä olikin kulma, heti käpin jälkeen, vasemmalle. Sinne siis. Onneksi luotin koiraan, mieli teki lähteä etsimään sitä jälkeä sieltä päin minne sen olisi pitänyt mennä, vaan eihän se sinne mennyt.. Suoraa, pienten teiden ylityksiä, joku mökki, kohta kulma vasemmalle, Nessa otti sen tosi hyvin. Pitkä suora ja käppi ennen todella tiheää taimikkoa. Nyt osasin jo arvata että taisi taas olla käppi kulmassa ja niinhän se oli, taas koira lähti suoraan vasemmalle kulmasta jäljestämään. Pitkä suora ja käppi, viides jo, taas oli menty teiden ylityksiä ja riistan jälkiä oli metsä täynnä :) Super palkka, koira ei vaikuttanut tällä kertaa sen väsyneemmältä kuin ekankaan käpin jälkeen, jälkikestävyyttä on tullut hurjasti lisää iän myötä! Vielä jatkettiin matkaa, sama hetsaus taas, kohta kulma, suoraa ja 6 käppi! JEEEEE :D Aikaakin oli vielä reilusti jäljellä, alle 30min . oltiin jäljellä oltu. Autolle ja ajelemaan sitä kuoppaista tietä kohti käppienluovutuspistettä :) Ohi ajellessa näin kolme muutakin koirakkoa omilla jäljillään. Harjavallassa on kyllä aikasen upeat kangasmetsät!

En tiennyt vielä janapisteitä ennen esineruutuun menoa, sen tiesin että ne voisivat olla tosi huonot.. Eli todennäköisesti tarvitaan 3 esinettä että 1. tulos tulisi.. Kalliita esineitä. Mentiin toisena koirakkona ruutuun, ruudun ohi juoksi suunnistajia karttoineen.. pikku härdelliä. Onneksi Nessaa ei mikään tuollainen haittaa :) Lähetys, otti n. 15m kohdalla hajun ja saman tien esineen, toi hyvin, joskin puri sitä. Siirryin lähettämään vähän vasemmalle, palasi ensimmäisen esineen luokse, kutsuin pois. Uusi lähetys, taas otti hajun n. 15m päässä ja toi esineen. Kaksi esinettä siis ihan edessä.. olin varma että kolmas jossain takarajalla, kolmas lähetys vasemmasta sivulaidasta ja taas koira otti hajun n. 15m etäisyydellä ja toi esineen :D Ne oli kaikki samassa rivissä etuosassa ruutua, melko källi! Piti varmistaa tuomarilta että onko tää oikeasti näin, onko suunnistajilta tippunut ruutuun jotain roskia :D 29p. saatiin. Eipä ole tuollaista kisaruutua ollut ikinä. Noh, neljä pistoa ja kolme esinettä, pääasia.

Janapisteet saatiin jälkitoimituksena 31p. koira saisi edetä määrätietoisemmin, ohjaaja lähettää sen paremmin ja otti takajäljen. Loppupisteet maastosta siis 190p. ja tottis 90p. 280p. ja 1. tulos JK3. JEEE :)

Se oli mun toinen kolmosluokan 1. tulos ikinä. Piitun kanssa se kerran saatiin, nyt Nessan. Pakkohan tätä on jatkaa, on se niin jännää. Koko kokeesta tuli loppuviimein vain 3 tulosta, kaikki 1. tuloksia. Muilla oli mennyt jäljet niin pommiin. Ei tämäkään mikään ihan helppo laji ole..