Ajattelin tehdä vähän haastavamman jäljen tällä kertaa, tai ajatus tuli vastaan vasta metsässä, kun törmäsin ihan mahdottomaan pusikkoon ja tällä kertaa sen kiertämisen sijasta päätin paukauttaa suoraan sen keskelle :) Kulmia tuli molempiin suuntiin 2-3 + se mutkittelu siellä pusikoissa, mittaa jäljellä oli n. 450-500m, vanheni reilun tunnin ja jana oli 30m, lähtö oikealle tällä kertaa hieman viistosti. Piitu näki taas kun menin metsään.

Lähetys sujui muuten mallikkaasti, lähti painelemaan suoraan jäljen lähtökotaan, mutta painelikin ohi! Lopulta tulin siihen tulokseen, että siitä oli täytynyt jonkun kulkea, koska sitkeästi tuumasi lähteä jäljestämään janan suuntaisesti (vanha metsätie taas) samaan jälkeen törmättiin sitten uudemmankin kerran jäljellä. Noh, otin sitten uuden lähetyksen metsän puolelta n. 5m jäljestä ja nyt poimi heti ja lähti hyvällä vauhdilla oikeaan suuntaan. Alku oli ihan helppoa kuusimetsää sammal pohjalla, eikä ongelmia ollut, eka käppi nousi n. 50m päästä. Sitten tultiin siihen pusikkoon mitä mentiinkin varmaan se 300m jäljestä, välillä jotain hirven polun tapaisia ja välillä taasi ihan rämeessä. Piitu jäljesti todella mallikkaasti mutkat ja ojan ylitykset ja kulmat, ongelmia oli lähinnä itsellä pysyä perässä ;) Käpit nousi myös hyvin. Siten tultiin sellaiselle koivikko suolle (missä oli muuten ihan  mahdottomasti  hirvikärpäsiä yök...) Piitun liina pääsi karkaamaan siinä käsistä kun kompuroin itse, hukkasi ensin jäljen ja lähti sitten selkeästi seuraamaan jotain harhajälkeä, kun nenä maassa meni suoraan. Kun sain liinan kiinni, pysäytin Piitun ja lähdin passiivisena kävelemään kohti sitä kohtaa mistä jälki meni. Siinä sitten etsittiin jonkin aikaa, välillä vähän juotiin ja pari kertaa yritti lähteä uudestaan tälle harhajäljelle. Varmaan viis minuuttia siinä meni kunnes Piitu sai oikean hajun ja lähdettiin jatkamaan. Itse yritin olla niin passiivinen, kuin vain niitä hirvikärpäsiä huitoessani pystyin, niitä oli palio! Pian jäljen löytymisen jälkeen tuli käppi joten pääsin palkkaamaan sitkeästä yrittämisestä kunnolla :) Loppujälki olikin sitten helppo 150 suora sammal ja puolukkavarpuisella pohjalla, minkä ajoi hienosti ja viimeinen käppikin löytyi moitteitta.

Hyvä mieli jäi jäljestä kaiken kaikkiaan. Viisi käppiä nousi ja mielestäni ne oli kaikki mitä jäljelle jätin, vaikka aikomus oli viedä kuus... Hyvä muisti mutta lyhyt.. Vaikka sinne ois yksi jäänytkin niin ei harmita, koska jäljen ajo oli tasavauhtista koko matkan ja kulmat veti todella hienosti molempiin suuntiin ilman metriä isompia tarkastuksia, eikä Piitu ollut moksiskaan jäljen loputtua. Ens kerralla koittaa tehdä vielä pidempi, mutta jospa jonnin verran helpompaan maastoon.