Meillä on ollut melkoinen puolitoistaviikkoinen. Elokuun lopussa loppui työmaa multa ja samana iltana suunnattiin nenä kohti pohjoista. Lohtajalla pysähdyttiin lauantaiksi viettämään venetsialaisia lyhtyjen, ilotulituksen, suvun ja hyvän ruuan kera. Piitulla oli super kivaa leikkiä ilta Rokin, Nellin ja Sanin kanssa :) Raketeistakin selvittiin ilman suurempia traumoja. Sieltä ei tullut kuvia räpsittyä... mutta matkan pohjoisimmasta paikasta sitäkin enemmän :*) Elikä siis iltana/ yönä pakattiin rinkat auton kyytiin ja siskoplikan kanssa suunnattiin nokka kohti Kilpisjärveä ja käsivarren erämaa-alueita. Yön yli ajettuamme saavuttiin perille yllättävän hyvävoimaisina ja tirsojen sijasta käveltiin ensimmäisen päivän etappi reilu 10km Ailakkajärven autiotuvalle, mistä löytyikin PATJAT :D Vähän luksus autiotupa! Siellä nukuttiin onnellisesti seuraavaan aamuun saakka mistä vaellus jatkui Termisjärven autiotuvalle käveltyämme n. 20km maisemareitin siinä matkan varrella. Sillä matkalla kiivettiin yli kilometrin korkuisen vaaran = vuoren huipulle... minkä ansiosta voin iloisesti todeta ettei ole mun juttu tuo vuorikiipeily :D mutta tulipahan tehtyä ja maisemat oli upeeeeeet!.

Tässä kuva matkalla ylös. Saana näkyy Piitun yläpuolella.


Maisemia Termisvaaran huipulta, joku kiipesi vielä korkeammalle :)

Koko retkiseurue jo melkein perillä Termisjärvellä, näkyy tuossa taustalla.

Termisjärveltä oli vaihtoehtona joko jatkaa pohjoiseen päin tai palailla Ailakka järvelle ja päädyttiin jälkimmäiseen koska pohjoisen tasanko näytti niin kovin kivikkoiselta ja kun neitin tassut oli jo toisen päivän iltana kulahtaneen näköiset. (Ei mitään mainintaa omista käpälistä ;) Toista maisemareittiä takaisin Ailakalle siis. Tähän maisemareitille mahtui mm 1.5km kuru jossa piti mennä polku, mutta osoittautui 90 %kivikoksi ja seinäjyrkiksi seinämiksi :) Siinä sitten kiipeiltiin kolme tuntia ylös alas seinämää ja pelättiin vähän oman henkikullankin puolesta. Ensimmäisen kerran tokokoulutuksesta oli ihan konkreettista hyötyä että sain pidettyä Piitun hengissä tuon kurun läpi, pysäyttämällä aina johonkin ja kutsumalla perässä pätkän matkaa taas uudestaan. Pari kertaa ehti ennen tuon hoksaamista jo liukastella pahasti :( Tuona kolmannen päivän iltana neiti jo hoksasi, että kun me otetaan rinkat pois selästä, on tauko ja sillon kannattaa tulla kaikessa rauhassa makoilemaan viereen :) Laskeskelin että ehti juokseman varmaan sellaista 70-100km joka päivä kun sai vapaana olla tuolla. Porotkin malttoi jättää ihan kiltisti rauhaan kun vähän asiasta mainitsin. Kolmas yö Ailakka järvellä ja keskiviikko iltapäiväksi käveltiinkin takaisin autolle ja suunta kohti Lahtea ja mun ja Piitun matka jatkui sieltä vielä kohti Helsinkiä ja messuviikonloppu siellä Piitun ollessa mukana messumaskottina :) Hieno reissu takana ja vallankin tuonne lappiin pitää päästä uudestaankin. Upeita maisemia!, suhtkoht helppokulkuista maastoa ja koska tuo alue on valtion erämaa-alue, eli ei mikään varsinainen luonnonsuojelualue, saa siellä koirakin olla suht vapaasti näin syksyllä kun ei ole poikasia/ vasoja härnäämässä. Autiotupiin saa ottaa koiran muiden asukkaiden luvalla ja mukavaa sakkia oli ainakin tällä kertaa paikan päällä :) Piitun tassujen kuluminen kyllä vähän yllätti ja pitää seuraavaksi reissuksi valmistella paremmin, vaseliinit, tassusuojat yms mukaan + että saa opetella kantamaan repussa ruokansa. Loimi oli neidillä mukana ja oli kyllä aika ehdoton jo näillä säillä kun mittari hipoi nollaa ja tuuli oli kova, vaikka aurinko lähes koko ajan paistelikin meille. Tällainen oppimatka tuli oikeastaan tehtyä ja haaveissa on jo ensi syksy :D Vielä muutama kuva lisää :)

Piitulla on joka kuvassa tämä sama onnellinen hymy :)



Meekonjärven rannalta, tuossa takana oli ihan mieletön jyrkänne järven rantaan mistä kiipeiltiin alas :)