Paikkana Mäntykankaan metsätiet tuossa kolmostien varressa. Löyty ihan mielenkiintoinen paikka, missä ekan 100m kohdassa vanha soranottomonttu, missä kaiken maailman kuoppia ja sopivasti taimikkoa. Rata jatkui avonaisena männikkönä.

Piitulla eka oikealla etukulmassa hämypiilon takana. Teki samat lenkit kuin muutkin koirat ja palasi hämypiilolta takaisin. Toisella tai kolmannella pistolla meni ukolle asti. Toinen oikealla vähän rataa edeten maakuopassa umpparissa siihen näyttö. Toinen pisto taidettiin tuohonkin vaatia... ei se pohjalaiskoira osaa nousta montun pohjalta ja jatkaa suoraan :-O Maalimiehelle tullessa tuli pieni radioliikenteellinen källi ja Piitu jäi ihmettelemään aika toviksi että mitäs tämä nyt meinaa, haukahtikin kerran siellä. lopulta kuitenkin poimi rullan ja hyvä näyttö siihen. Tämä oli ilmeisesti varsin onnistunut juttu, ei ainakaan liian herkästi ota rullaa suuhunsa ja sai pähkäiltyä kaikessa rauhassa mitä pitää tehdä :) Kolmonen sitten oikealle ja siinäkin hämypiilo ennen maalimiestä joka esitti erehdyttävästi kivea louhikossa. Nyt sitten tutti otettiin taas, juoksi kyllä hämypiilon ohi, mutta nappasi sitten rullan suuhunsa ja toi mulle saakka. Mietittiin hetki mitä tehdään ja otin sitten koiran kiinni ja lähetin näytölle, ei kuitenkaan lähtenyt viemään vaan jäi ihan ihmeissään siihen että no mitä nyt... Eli ei yrittänyt valetta, ihan tutti vaan taas kun vähän edellinen sekotti päätä. Seuraavalla pistolla ok, löysi ukon. Sitten vasemmalle, taas piti päästä montusta ylös ja nyt menikin heti ja teki tosi hyvän piston, mutta ukko jäi metsään. Päätettiin sitten palkata hyvästä tyhjästä ja siirrettiin se maalimies eteenpäin. Oikealle puolelle oli puhe olla lähipiilossa maalimiehen. Siinä sitten Piitu rupes esittämään sitä lenkki sinne, lenkki tänne hommaansa... oisko ollut neljäs pisto kun lähti montusta ylös kunnolla ja eteni sivurajalle. Maalimies ei sitten lopuksi ollutkaan siinä missä piti vaan syvemmällä rataa eteenpäin seuraavassa piilossa, noh, saatiin siihen lopuksi hyvä eteneminen rataa pitkin. Vasemmalle viimeinen sillä diilillä että jos tulee nyt hyvä, niin lopetetaan siihen ja hyvähän siihen tuli, suora pisto ja maalimiehelle. 

Pian mukaan on jo edistymistä tapahtunut sitten edellisen kerran. Tuota palkkausta kannattaa seurata ettei vain tule maalimies motivaatioon ongelmia, eli varioida riittävästi treeneissä ja välttää toistuvia. Nyt jokainen maalimies tuli metsästä pois ja uusi meni tilalle mun mukana kun kävin hakemassa Piitun ja siinä mielessä tuntu paremmalta että ei nyt jäänyt kyttäämään toiselle puolelle. Tuota maalimiehen siirtämistä hyvien pistojen jälkeen, jos ei nostakkaan... kannattaa varmaan aleta tekemään, ettei tule sellasta kaavamaista toistoa aina että pistetään vaan uudestaan ja uudestaan vaikka tekee hyvän piston siihen. Joskus ne ukot vaan jää sinne. Jatketaan nyt vielä rataa isommalla maalimiesmäärällä.  Kaikkea muutakin juteltiin, mutta hitsit tätä mun muistia... tarvii jonku toimittajan nauhurin nauhottaan ens kerralla :) 

Noita mietein, että ehkä tuolle vois jotain apuja miettiä vielä noissa vaikeammissa maaston kohdissa.... ääntä tai hakis vaikka hajua jopa... tai sitten vaan hakia vaikiampia maastoja ja treeniä niissä... on nää niin aakeita laakeita nää meidän kentät :(  Kun tuntuu että se suoraan eteneminen ei kuitenkaan ole niin itsestäänselvyys. Jännä kun tämä esineruudussa kyllä paukauttaa aina sinne 50m käytännössä joka lähetyksellä, että mikä tuossa hakuhommassa muka on niin epäselvää että pitää poukkoilla sinne sun tänne, vaikka ne ukot on tasan siellä 50+ metrissä ollu jo viimeset kaks vuotta :-O 

Mukava ilta saatiin vietettyä ja ehkä sitä intoontuu joskus toistekkin järjestämään :) Vaikka sitä suurinpiirtein kaikki sattumukset tuliki,... mm. ihan järkyttävä sadekuuro heti alkuunsa ja moottorisahalla varustettu maanomistaja :D Kiitos Pialle kun jaksoit ajella tänne opastamaan meitä!  Piitun Hk1 kahveetkin tuli lopultakin tarjoiltua :) Toivottavasti sitä vielä joskus pääsis kokkaamaan niitä seuraaviakin!