Kävin työkeikalla Lohtajalla fiilistelemässä rehuntekoa juhannusta edeltävällä viikolla.

Piitulla kaksi jälkeä. Ensimmäinen ei ehtinyt vanheta kuin tunteroisen, neljä käppiä kilometrin matkalla. Kangasmetsää, taimikkoa, kalliota maastona. Ajoi oikein hyvin ja yhtä käppiä lukuunottamatta selvittiin jäljestä kunnialla.

Toinen jälki kotopihan tuntumaan. Mittaa joku 1400m alkumatka metsää, suopursukkoa, paljon ojan ylityksiä. Eka käppi vasta jossain 700m kohdalla. Loppumatka olikin sitten haasteellinen, edellisenä päivänä ajettu rehupelto. Käppejä kuusi. Ajo sujui oikein mallikkaasti lähelle sitä  pellon aloituskohtaan saakka n. 1100m,  siinä poimikin poikittain jälkeen nähden jonkun vieraan jäljen ja lähti ens ajamaan ihan innoissaan ja sitten vähän epävarmempana hetken päästä. Annoin mennä jonkun 50m ja sitte vähän kränisten käänsin koiran takaisin etsimään jälkeä. Otti takajäljen ja sitäkin oli ihan pokkana jatkamassa, mutta kääntyi sitten huomautuksesta takaisin oikeaan suuntaan... Koitin antaa mennä, että tajuaisiko kääntyä, mutta ei vaan kääntynyt ja jouduin huomauttamaan, ois varmaan pitänyt vaan antaa ajaa vaikka alkuun saakka? Noh, selvittiin sitten pellon reunaan, missä vielä metsän puolella käppi, mikä nousi. Pellolla jälki hukkui täysin ja pyörittiinkin varmaan puoli tuntia siinä etsien edes yhtä niistä kolmesta käpistä mitkä siellä oli, että ois loppupalkan saanut. Ei vaan kyennyt jäljestämään, tarttui aina traktorin uriin ja lähti niitä pitkin vetämään. -> Piitu ei jäljestä ominaishajulla pätkänkään vertaa, vaan pelkästään tallatun maan mukaan. Tällaseen lopputulokseen tulin ma. 

Nikillä pari jälkeä oraspellolla, toinen n. 100m toinen 150m. Molemmat meni ihan saman moisesti. Keskittyy tosi kivasti lähdössä ja osaa rauhottua siinä. Vähän vieläkin aiheuttaa pidempi askel välistä vaikeuksia rytmiin. 

Nyt onkin sitten ollut yhtä hullun myllyä tuon reissun jälkeen, ja jäänyt taas jäljestämiset vähemmälle. Koitetaan taas reipastua. Varsinkin tuo Piitun viimeinen jälki meni niin pommiin että...