Molemmat koirat aloitti juoksunsa tuossa viikko ja kaks takaperin... Meillä on ollut melkoinen poikkeustila tässä tontilla.. koko kylän, ei niin hyvin pihalla pysyvät koirat on käyneet tässä pyörimässä nurkilla. Omia koiria ei voi päästää ulos ilman tarkastusta ettei kukaan oo portailla vastassa,... ja senkin jälkeen yleensä jostain nurkan takaa joku karvanen herrasmies löytyy. Ei tää ennen näin pahaa ole ollut, ilmeisesti kun on kaks juoksussa yhtä aikaa niin haju kantautuu kauemmaks.. Saa kyllä olla silmä kovana ettei mitään satu... Sen verran kokeneen olosia kylänmiehiä näyttävät olevan että tuosa ei tarvi paljoa silmän välttää kun ehtivät asiaan. Molemmat Piitu ja Niki on olleet niiiiiiin rakastuneita näihin ukkoihin ettääää!!! . Oon joutunut ajaan autolla pihasta pois että päästään käymään lenkillä rauhassa... omat koirat on ollu tarhassa kun oon itse pihalla tekemässä lumitöitä, uroot siinä sitte piirittää tarhaa ulkopuolelta. jne. Eipä ois tätäkään uskonut ennen kuin kokee.

Treeni rintamalla oli Turun reissu ihan kiva piristys. Homehommia treenattiin joka päivä. Nikin hormoonihuurut aiheuttaa treeneissä lähes päivittäisen "milläs tuulella tänään" aspektin, mutta kivasti löytää silti. Tottistakin vähiihsä pelleilty ja nouto sujuu yhä :) 

Off topic.. Turun reissulta tuli kerättyä yksi paranormaali kokemus lisää tälle elämälle... Nähtiin kolmeen pekkaan ravintolassa kun lasi liukui itsestään pöydällä n. 20cm matkan. Oli kyllä silmät ja suut pyöriänä kaikilla. Ei heilunut pöytä, pöytä oli suorassa, ei ollut märkä lasin pohja, ei ollut liukas alusta, ei tuulen virettä, kukaan ei koskenut siihen, ollut edes lähellä sitä... Ei kertakaikkiaan keksitty mitään selitystä. Siistiä :D