No nyt voin puolustuksekseni sanoa, että on ollut paljon töitä, eikä ole keretty juurikaan treenailemaan. No on meillä yhdet hakutreenit ja Giramin leiriviikonloppu Keuruulta käytynä, joten jotain niistä. 

Hakutreenit joskus lokakuun alussa. Paikka Ahvenlammin metsätiellä laavulla. Tehtiin ihan täysmittainen rata, 300+ metriä laavulle saakka. 

Nikille tyhjän paukuttamista ja hyvistä tyhjistä ja niiltä tulolta otettiin väliukkoja. Muistaakseni kaikkiaan 4 mm. Oikealle ens tyhjää, vasemmalla siirtyvä mm. Oikealle meni ukko kun oli jonkun aikaa vetänyt hyviä tyhjiä noiden kahden jälkeen. Siten jatkettiin rata loppuun saaka, viimeinen mm. siellä laavussa piilossa. Erinomainen treeni, sain korjattua muutaman vinon piston, muutama oli hieman piikkiä, tai kävi työskentelemässä taaksepäin, mutta ei karannut lapasesta kertaakaan ja tuli hyvin tyhjiltä. Palkkasin muistaakseni pari tyhjältä tuloa ihan pallolla. Menoa riitti sen 300m ongelmitta, ei vauhti hidastunut missään vaiheessa. On se vaan tapaus toi Niki ja outo laavupiilokin ongelmitta :)

Piitulle vähän lyhempi rata, korjailin kans vinoja pistoja. 3mm. joista viimeinen meni kun oli tehnyt muutaman hyvän tyhjän ylätuulen puolelle. Teki sinne viiston piston, kuten oli tuolle puolelle tehnyt jo muutaman aikaisemmankin (käyttää tuulta hyväkseen) Mm. kuitenkin suoraa edessä ja sain uusintapistolla siihen korjattua suoran piston. Viilataan nyt näitä perk... :D

Giramin leirilla lauantaina jälkeä ja tottista iltap. Jäljellä oli Hanna ... Toivanen??? kouluttajana. Metsäjälki-ihminen bortsujen kanssa kisannut. Molemmille koirille vieraan tekemät jäljet. Niki ei ole koskaan tällaista ajanutkaan, joten oli ihan siistiä. Alkuun pyysin laittamaan muutaman makupalan, jotta hoksaa lähteä ajamaan vieraan jälkeä. Tehtiin ennen jäljelle menoa tiellä keppitreeni, jäljellä oli kolme keppiä, joista viimeinen tosin samassa pallon kanssa. Tunnin vanha. Sponttaani jäljelle lähtö, en tehnyt mitään erillistä lähetystä/ aloitusta, tuolla kun ei janaa ole vielä mitenkään opetettu. Lähti ajamaan, söi muutaman makupalankin alusta. Ekan käpin ajoi yli, mutta toiseen hyvä reaktio ja nappas sen suuhunsa, olis varmaan jatkanut vaan matkaa, mutta hirveet kehut niin toi iloisena mulle löydöksensä. Superpalkka siitä. Ajoi hyvin loppuun saakka, kulmasta hieman yli, mutta löysi omatoimisesti. Kauhee vauhti... mutta motivaatio kohdillaan :) Oli ihan intopinkeänä ja toi käpin nostaminen oli positiivinen yllätys. 

Piitulle Hanna teki n. 1,5km jäljen joka vanheni sen kaks tuntia. Multa tuumas kunto loppua tuolla jäljellä ihan tyystin!!!! Oli mäkeä, suota, ojanylityksiä, hakkuuaukeaa yms yms... ihan älyttömän monipuolinen jälki. Piitu oli ihan pähkinöinä siitä ja selvitti sitä menemään. Jouduin varmaan 10 kertaa päästämään sen irti ja pyytään odottamaan, onneksi se on siihen jo tottunut ja aina jatkaa iloisesti eteenpäin. Yksi käppi jäi matkalle, muut oli vissiin löytyneet. Osaa se jäljestää, ei siinä mitään, mutta ne käpit, ne käpit.. Jana oli tällä kertaa myös ihan katastrofi, ampu mihin sattuu varmaan yli 5 lähetystä. Ihan outo. Se on sentään ollut tämänkin kesän jäljissä tosi mallikas aina. 

Vinkeiksi tuli vahhemmalle jo kokeneelle jälkikoiralle oikein yrittää tehdä vaikeutta siihen jälkeen. Haastetta. Keksiä kaikkea mahdollista jäynää, pomppia kivien päällä, paluuperiä, kahdeksikkoja, kulmahässäkkää yms yms. maastonvaihteluita. Hyvä jälki on sellainen että jäljentekijä eksyy metsään :D Piitullakin kuitenkin keppimotivaatio on ihan ok ja osaa jäljestää, siitä ei ole kiinni. Tuo jäljen vaikeuttaminen saa sen tekemään kunnolla töitä.

Nikille kans vaan tunnin vanhoja jälkiä, käpit mukaan ja janatreenit kehiin. Ei siinä paljoa ois työtä kokeisiin. Saas nähdä saisko sitä ens keväänä kaivettua motivaatiota metsäjäljelle. Sen ainakin tuon aamupäivän aikana huomasin, että mun kunto on ihan p€%ka ... Tuumasin kuolla oikeasti! Tallasin kahden koiran jäljet ja käveltiin nejän koiran jäljet perässä, about ehkä 7-8km metsässä reippaalla tempolla. Mulla särki niiiiiiiin lujaa illalla jalkoja, ettei ikinä ennen. Vois kyllä lajia harrastaa ihan tuon oman kuntoilun vuoks. 

Tottiksessa Miian opastuksella. Opeteltiin sitä mun täyskäännöstä pääsääntöisesti. Siis miten mun pitäis se askeltaa, etten häiritse koiraa. Vaikeaa... Käytiin kaikki liikesuoritukset läpi molemmilla koirilla. Ei hirveästi mitään uutta tullut sinällänsä, tiedän kyllä mitä pitäis treenata kummankin kans, kun vaan treenaa. Nikin nouto meni taas pieleen eka yrityksellä. Mutta saatiin me onnistuneetkin. Tekee ihan uskomattoman nopeasti noudon, tulee eteen jo ihan ok ja pitääkin suurimmaks osaks ok (jos vaan kapula alunperin jää suoraan suuhun) Nyt pitää edetä pikkuhiljaa siihen, että kosketan kapulaan, vähän yritän saada sitä liikkeellekin, niin että ote pitää pitää.

Nikin piippaaminen alkaa viedä multa päreet ja tuon viikonlopun jälkeen aloitin heti kotona opetuksen hiljaiseksi ja nyt ekaa kertaa tossa kentällä tottista tehdessä se oli hoksannut idean :) Eli vähän eri systeemillä nyt kuin minkä Piitulle tein. (Sillä tehtiin kerran maneesilla tuo asia ihan kertaheitolla, piip -> häätö autoon saakka, tauko ja uusi yritys jne. toimi sille parista kerrasta ja hoksas, mutta koska Niki ei ihan yhtä älykäs malilapsi ole....)  Ihan kotona, kun tuo rupeaa piippaamaan ulos menemisen yhteydessä, alkuun vaan ssssshhh ja peruutin itse poispäin ovesta. Kun hiljaa, kohti ovea jne. Sen hoksas ihan parissa päivässä, miten pääsee pihalle = olemalla hiljaa. Sitten käänsin pikkuhiljaa toisin päin, Niki häädetään pois jos piippaa ja minä en vain etene. Nyt päästään pihalle jo ihan hiljaa ja tänään siis tottistellessa ei tarvinnut tehdä kuin pari kertaa shhhhh ja häätää Niki etäämmälle, pieni tauko ja TEKI HILJAA TOTTISTA ihan alusta alkaen. Ihan SUPER!!! :D En tajua miks ihmiset ehdottelee noita kaiken maailman kuristamisia yms juttuja, kun tuolla tuon asian saa ihan muutamassa päivässä koiralle päivän selväksi... ja tuo sshhh sähiseminen on siitä kätevä, että voit tehdä sen vaikka keskellä koetta, jos koira tuumaa lähteä ns. lapasesta, tietää että seuraavaks tulee häätö, jos ei skarppaa ja homma loppuu siihen.. Saa kummasti koiraa keskittymään ja olemaan hiljaa. Tällaiselle työmotivoituneelle koiralle se tekemisen loppuminen on PAHIN rangaistus!!! Tietty sen koiran pitää alunalkaen haluta sen ohjaajan kanssa jotain tehdä, että tämä toisaalta toimii. Ehkä se ei kaikissa koirapiireissä ole niin itsestäänselvää :(

Mutta asiaan.. Sunnuntaina oli Keuruulla hakua. Kouluttajana Elina Niemi. Tällä kertaa täytyy sanoa, että tuli ensimmäistä kertaa vastaan kouluttaja, jonka kanssa olin jotakuinkin kaikista asioista ihan eri mieltä :) 

Piitulle aamupäivällä pyysin valmiin radan, about 200m. Kolme mm. Nosti ekan vasemmalta umpparista n. 50m syvältä. näyttö siihen ok. Tuonne jäi sitten toinen ukko nostamatta, koska samalla kohtaa oli n. 70m syvällä toinen piilo... Alkuradan tyhjät meni hyvin ja tuli kutsuttaessa. Rataa eteenpäin. Piitu lähti lapasesta oikealla puolella ihan kunnolla ja toisella pistolla sinne nosti oikeasta takakulmasta mm. Meidän lapasesta lähtö saatiin hyvin esiin. (mm. oli käynyt seikkailemassa hukattuaan piilon jossain siinä piston kohdalla asti ja Piitu seuras hajuvanoja sinne saakka) Ohjeeksi perustreeniä vaan, että pistot ei leveä liikaa. Palkkaa tyhjistä pistoista. 

Nikille aamupäivällä ööö.. en edes muista enää. oisko ollut 3mm? muutama tyhjä mahtu siihen kanssa. Yhdelle ukolle menin piilolle saakka ja mm. palkkas. Haukku nyt hyvin, eikä pätkinyt yhtään, vaikka vieras ukko ja tulin lähes piilolle saakka. Ekalla umpparipiilolla haukku pätki kovastikin, oli selvästi vähän hämillään uudesta piilosta ja kiersi sen ympärillä välillä haukkuen. onneks mm. osas palkata hyvään väliin sitten hyvästä haukusta. Elinan kehotuksesta mm. pitäis nyt leikkiä Nikin kanssa ja tuoda se piilolta pois yms. En oikein ole tämän asian suhteen samaa mieltä. Niki on kiihkeä, epävarmakin, kaikki eivät osaa sitä leikittää oikein, sitä ei ole välttämättä edes kiva mm. leikittää. Se palkkaantuu hyvin siitä että saa leikkiä mun kanssani yms yms. Tuntuu että saadaan sillä ehkä enemmän potenttiaalisia ongelmia aikaiseksi. Mutta ehkä sen nyt ei ihan kiellettyä tarvi olla, eli leikkiä saa toisinaan. 

Nikin iltap. radalle neljä suorapistoa. Ekalle otettiin ääniapu, kun vähän oli pistoissa vinoutta aamupäivällä. Loput ilman apuja. Toimi, ei voi muuta sanoa :) Neljä lähetystä, neljä onnistunutta pistoa ihan tikkusuoraan. hyvä mielentila yms yms. Haukku irtos hyvin kaikilla paitsi eka mm. luuli suorapalkattavaksi koiran.. Haukkuva sai suorapalkan :) Noh, ei haitannut. Enempää ukkoja en sitten viitsinyt ottaa, kun tuntu olevan niin kovin ei ei käyttää yli 3mm. nuorella koiralle... Laitan tuohon alle tekstin minkä kirjoitin meidän hakuryhmän facebook sivuille heti leirin jälkeen. Pikkaisen tuli omia ajatuksia heräteltyä noissa treeneissä. Siinä suhteessa oikein onnistunut treenipäivä.

Elina Niemen hakutreeneissä viikonloppuna olleena pitää vähän briiffata mitä hän oli mieltä mistäkin. Saatan olla ehkä hieman kriittinen, koska itse olen jotakuinkin erimieltä monestakin asiasta, mutta hyvä kuitenkin jakaa. Monella tavalla saadaan koulutettuja varsin toimivia hakukoiria :) Elina on ainakin jonkun kerran ollut siellä Sm-pallilla..

Elina aloittaa hajuhauilla, eli ihan samaa aluksi kuin mekin, mutta ottaa lähetyksen mukaan jo hyvin pienenä. Valmistelee koiran kohti maalimiestä lähetysasentoon, lähtee hakemaan hajun, palaa lähetyspaikkaan ja lähettää koiran. Tällä tavalla koiran voi periaatteessa viedä "loppuun" saakka, niin että jossain vaiheessa se koira vaan aletaan päästämään irti kun pyrkii tarpeeksi voimakkaasti eteenpäin hajua hakiessaan. Tie on usein kuitenkin pitkä, arvioi että vie n. 5 kertaa enemmän treenejä, kuin tavanomaiset aputsydeemit.

Käyttää paljon apuja noiden hajuhakujen jälkeen. Pääasiassa haamuja. Ääniä ei niinkään, koska kokee että paikantaminen on vaikeaa. (Tähän mainintana, että eteläsuomen mäkiset maastot tuottaa varmasti tuohon oman vaikeutensa, äänet kiertää, meillä täällä aakeellalaakeella ei tätä ongelmaa niinkään, ja itse olen tässä havainnut, että joillekin koirille se paikantaminen tuntuu olevan hirmu vaikeaa, kun taas toiset menee aina oikeaan suuntaan... Eli itse pidän enemmän äänistä niille koirille joille sopii, kuin haamuista -> koirat ei niin kuumu/ käytä silmiään metsässä mielestäni ja rupeaa huomattavasti nopeammin ennakoimaan äänen kuulumista metsästä, kuin sen haamun näkymistä) Eli haamuja apuna siinä vaiheessa kun halutaan aleta saamaan suoraa pistoa sinne 50m. Myös siirtyviä haamuja käyttää, L-kuvion aikaan saamiseksi. (Pursiainenhan taas ei näitä käytä, koska kokee että koiraa "huijataan" niillä) 

Alueen tallaamisesta: Tallaa yleensä ainakin 70m leveät kaistaleet ja piilot myös hyvin syvällä metsässä, koska koirat kuitenkin kisassa paineen alla lyhentävät pistojaan, oli perustelut. (Omasta mielestäni tuo jopa sekoittaa koiraa ja tekee epävarmaksi, jos tehdään kisakoiraa siis. Jos se alue on aina 50-60m. se on ja koira tapaeläimenä oppii sen hyvin äkkiä. Jos se joskus on 80 ja halutaan että se tekee suoran piston sinne asti ja toisinaan 50 riittää, niin mitä se ajaa? Jäi mulle vähän epäselväksi) Siinä suhteessa ymmärrän syvän radan, jos esim kovalla sivutuulella halutaan että koira uppoaa sinne 50m saakka, eikä käytä liikaa tuulta avukseen, niin siitä on apua, eli mm. ylisyvällä. .. 

Piilot ja piiloille meno: Elina oli erittäin tarkka siitä, että piiloille ei saa mennä mitään suoria hajuvanoja, ettei koirat opi seuraamaan niitä vaan menevät sillä ilmavainulla. Piilolle ei koskaan mennä hakemaan koiraa suoraan, vaan rataa eteenpäin, tai mm kuljettaa koiraa rataa eteenpäin. Siirtyvät mm kiertää takakautta lenkin toiselle piilolle, eli ei suoraan sitä sivulinjaa, mitä me kyllä kieltämättä tehdään... Tähän vois vähän kiinnittää huomiota. toisaalta mietin meidän risteilytreenejä, missä ei varsinaisia piiloja ole edes aina merkittynä, niin siellä on niitä hajuvanoja joka suuntaan hyvinkin paljon, en oikein usko että koirat niitä hirveän paljon avuksi käyttävät meilläkään.

Haukkuva koira: Elinan mielestä sinne pitäisi aina mennä ohjaajan piilolle saakka, jotta koira tottuu siihen että sinne tullaan. ( Varmasti ok jo vanhemmalla varmemmalla koiralla, mutta käytännössä tuo vaatisi sitä, että haukku on erittäin valmis jo metsään otettaessa. Meillä näin ei ole, vaan tehdään enemmän sitä risteilyä ja haukkua aletaan hakemaan vähän eri järjestyksessä... Esim Niki ei mielestäni vuoden kahden ikäisenä olisi kestänyt noin pitkiä haukutuksia säännöllisesti.. tai sitten ne ukot pitäisi olla jossain 10m. keskilinjasta ja mitä se taas ajaa asiaa jos halutaan opettaa koiralle työskentelyä... No, en ihan ymmärtänyt Elinan pointtia asiasta :) Varmasti ne tottuu siinä siihen että sinne mennään, mutta mun mielestä sen asian voi kouluttaa koiralle myös myöhemmässä vaiheessa, kun koira on varmistunut ja osaa asiansa, tietää että siltä mm. se palkka tulee, ei multa) Itse haukun opettamisesta ei juurikaan tullut puhuttua.

Pistojen määrästä: Elina ei käsittänyt alkuunkaan sitä, miksi koiralla ajatetaan jo nuorena pitkää rataa (risteilytreeniä) niin että siellä on niitä ukkoja monta esim 6-10. Ei pääsääntöisesti pidennä rataa lisäämällä ukkoja, koska hänen mielestään se laskee ukkojen arvoa koiralle. Nuorella koiralla ottaa esim vain kaksi ukkoa, jotta koira on varmasti riittävän keskittynyt. (Tästä asiasta olen jokseenkin täysin eri mieltä... ainakin tällaisten kuumuvien koirien omistajana. Ne koirat eivät opi oikeaa mielentilaa tuossa mitenkään. Toistoja tulee todella vähän / treeni, jos miettii että koulutetaan koiralle suoraa pistoa ja sillä on ne 2-3mm. siellä. Ehkä sitten ok jos treenaa sitä koiraa 2-3krt viikossa? Elinalla on bordercollieta, jotka harvoin ns. kuumuvat yli, joten ehkä niille tuo menetelmä sopii, kun älykkäinä koirina "tajuavat" asioita nopeasti. Ja varmasti sellaiselle vähän vaikeammin motivoitaville koirille, joilla ei vaan potkua riitä pidemmälle kuin se 2-3 ukkoa,..) Eli alkaa pidentämään rataa vasta sitten kun koira osaa suorat pistot, niin tyhjillä. Toki joskus pidemmällä olevalle koiralle voi ottaa useampiakin ukkoja. ... Noh, Piitun alku joskus tehtiin jokseenkin näin ja sain tehdä melkein 2v. treeniä sille, että jatkoi rataa sen kolmen neljän piston jälkeen pidemmälle, koska sen mielestä homma oli jo siinä, mielentila oli aivan jotain peetä, kun kävi liian kuumana tuossa radan alussa ja juoksi nenä kiinni... , kun ei koskaan tehty pidempää rataa. Niki juoksee nyt 300m rataa ongelmitta ja nostaa ukot 2-3v. vanhana... Ei se voi ihan pielessä olla tää meidänkään "konsti" :D

Koiran palkkaus: Maalimiesten pääsääntöisesti tulee palkata koiraa ja kuljettaa siellä sivulinjalla rataa eteenpäin. Arvatenkin "Nikille mm. on vain palkka-automaatti" oli ihan väärä tapa :D ja saimme nyt vahvasti ohjeeksi, että mm. pitää aleta leikkimään koiran kanssa. 

Monilta osin Elinan menetelmät olivat sitä samaa, millä on koiria koulutettu jo hyvin kauan hakuun (Poislukien ehkä ne hajuhaut ja erittäin suuri painoarvo sillä, että piiloille ei mene niitä hajuvanoja). Epäilemättä saatu aivan toimiviakin koiria ja jos joku teistä haluaa näitä tehdä, niin on aivan sinällänsä perusteltua. Itse koen vain, että asian voi tehdä sujuvammin ja helpommin koiralle järkeen käypästikin. Tuolla tapaa tehtynä koiran treeni on hyvin katkonaista ja kuljetaan paljon hihnassa/ "hallinnassa" sieltä mm. pois tai mm. palkkaavat pitkään koiraa (kyllääntyykö matalavireisempi koira myös liian pitkästä palkkauksesta?), koiraa otetaan lähetysasentoon ja tällätään siihen, kuljetaan keskilinjaa eessuntaas niiden piilojen paikkoihin (piiloja ei oltu mitenkään limitetty, että rataa olisi voinut ajaa jotenkin järkevästi) Meidän risteily treeneissä palkkaus on aika nopea, koira ei väsy siitä itsestään liikaa ja haluaa lisää, jaksaa varmasti hakea niitä ukkoja enemmän kuin sen 2. Koira oppii alusta asti myös etsimään oikeassa mielentilassa (Monelle koiralle myös se itse etsiminen on hyvin palkitsevaa, ei välttämättä se palkka sinällänsä, mielestäni). Saadaan se suora pisto tehtyä nopeasti koirille ja radan ajoa siinä samassa, ilman että hyppäys siitä kun se osaa suoran piston lopulta siihen että pistoja pitäiskin tehdä 10 niin että siellä ei olekaan kuin 3 ukkoa, on valtava mielestäni. Tasapainotelemalla mm. sijainnin kanssa saadaan se radan eteneminen tehtyä yms. yms. Ja koirilla ei ole mikään ongelma vetää sitä 150m-200m rataa ja siinä vaiheessa kun ukkoja ruvetaan harventamaan ei sitä haittaa vaan on aina valmis juoksemaan lisää :) (ainakaan tähän menesse meidän ryhmässä ei ole koirat hommia jättäneet jos on sattunut yksi tyhjä pisto väliin, päinvastoin) Mun mielestä on parempi että se koira tottuu / haluaa löytää sieltä vaikka 6 ukkoa ja rata on aina varsin pitkäkin sekäkö että tehdään alkutreenit sillä 2-3 pistolla isojen apujen kanssa ja hypätään yhtäkkiä eteenpäin.. Koira on tapaeläin, se palaa aina ensinnä opittuun toimintakaavaan... Eikö se ole parempi, että se ensiksi opittu on väihintään 100m rataa + itsenäistä etsintää, ja koira tietää että ohjaaja on keskilinjalla... kuin 2v. haamutreeniä 2-3 pistolla jossa aina ukko jossa ohjaaja tulee koiran metsästä hakemaan? Tällaista pähkäilyä multa...

Melkoinen paatos :D Tuli ihan himo saada Niki kokeisiin asti, kun se on tehty niin epäsovinnaisesti.